Yhdestä asiasta olen iloinen. Kauko-Ohjain saapui takaisin työn ääreen. Nyt sentään kommunikaatio toimii. Tai onhan se tuossa akaisemminkin toiminut, mutta nyt sentään on mahdollisuuksia jutella naamatusten tai puhelimessa, ettei niin kuin tässä pari viikkoa ollaan keskusteltu lähinnä tekstiviesteillä.

Käytin tuossa ennen vapaitten alkua eläkeläisiä Norjassa. Olihan se aikamoista ajamista ja työntäyteinen reissu, mutta erittäin antoisa. Kyllä ne eläkeläiset osasivat vaatia kuljettajalta palvelua ja osaamista, mutta samalla heiltä löytyi myös paljon tilannetajua, huumoria ja positiivista energiaa. Jaksoi painaa pitkää päivää ja vieläpä itselle erittäin oudoissa maisemissa. Onneksi oli selkeä reitti ja aikataulusuunnitelma, jonka mukaan vietiin reissu läpi. Valitettavasti itseltäni jäi kamera kotiin ja puhelimen kamera on niin onneton, ettei sillä kannattanut ottaa Norjan jylhistä maisemista kuvia. Onneksi eräs papparainen lupaili mulle lähettää sähköpostiin muutamat otokset.

Olen sitten saanut olla perjantai-illasta asti vapailla ja ensiviikkokin pitäisi olla töistä vapaata. Ainoastaan sillä varauksella, että joku tuurauskeikka tai maksimissaan päivän kestävä tilausajo saattaa napsahtaa kohilleen, mutta se asia tarkentuu viimeistään  huomenna, kun varmistuu tilausajo. Tässä olen sitten rauhassa saanut nauttia ihan perinteisistä juhannuskeleistä; välillä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja välillä vettä sataa kuin aisaa. Mutta olenpahan saanut nauttia roskaromaaneista, saunomisesta ja hyvästä ruuasta ihan kaikessa rauhassa. Tänään sitten innostuin lukemaan netistä uutisia ja HEsarin sivuilla eksyin pitkäkästä aikaan lukemaan Fingerporia. Pikkasen niinkuin repesin torstain Fingerporista. Käykäähän lukemassa TÄÄLTÄ.

Nyt on ottanut pari taksiyrittäjää herneenpalon poikittain nokkaansa, kun olen kieltäytynyt ajoista, vedoten työ- ja ajoturvallisuuteen sekä omaan jaksamiseen linja-autonkuljettajana. Eräskin yrittäjä yritti houkutella minua juhannukseksi (to-su) taksin ajoon, mutta ilmoitin, että en lupaa mitään varmaa, kun taksilupani on katkolla, odotan oman työnantajan ilmoitusta töistä ja vähn muustakin, eli lähinnä omasta jaksamisesta. Juuri tämä kyseinen yrittäjä suuttui ihan totaalisesti, kun ilmoitin etten voi mennä juhannukseksi ajoon, kun työnantajani laittoi minut erääseen tilausajoon niin, että olen juhannusaattona vasta takaisin kotona. Vaikka taksin ajossa omalla ajamisella ja innokkuudella on vaikutusta tilin suuruuteen, niin siitä huolimatta luulen, että työnanatajani tarjoama keikka viehättää huomattavasti paljon enemmän. Ei pelkästään palkan, lisien ja päivärahojen vuoksi, mutta jostain kumman syystä myös sillä on vaikutusta, että pääsen tällä keikalle kuljettanaja ihan yksin ja keikka suuntautuu Norjaan. Vaikka reissu ei kestäkään montaa vuorokautta, niin oma osaaminen karttuu ja on noin muutoinkin kovalla koetuksella. Se olisi ihan ensimmäinen tilausajo ihan yksinään ja vastuu reissun onnistumisesta olisi täysin yksinään minun. Loppu juhannuksen haluan olla ihan perheen parissa; nauttia parista vapaapäivästä, saunoa, kelin salliessa grillailla, parit pihapelit tai pari roskaromaania voisi tehdä terää. Olen tehnyt reilun vuoden ahkerasti töitä; opiskellut itselleni uuden ammatin ja hankkinut itselli ammattia vastaavia töitä, enkä oikeastaan ole muuten lomaa pitänytkään kuin viime kesänä kaksiviikkoa ja jouluna melkein kaksi viikkoa. Molemmat menivät muissa hommissa, eikä nyt olleet oikeastaan lomia, vaan pikemminkin taukoja opiskelusta. Nyt alkaa pikkuhiljaa kaipaamaan useamman päivän, mielummin parin viikon mittaista taukoa työteosta, jotta voisi oikeasti lada akkua. Okei, ymmärrän liiankin hyvin, että taksiyrittäjänä oleminen ei ole mitenkäänpäin helppoa ja kevyttä, ja auton on oltava mahdollisimman paljon liikenteessä; etenkin sovittuina vuoroina. Taksiyrittäjä tietää myös sen, että se on hengenvaarallinen yhdistelmä auto ja väsynyt/uupunut kuljettaja. Niin silloin pitäisi myös ymmärtää, että joku rengeistä voi kieltäytyä juuri omaan jaksamiseen vedoten. En muista tiedä, mutta mie aion olla edelleenkin niin vastuullinen kuljettaja, että kieltäydyn ajosta, jos se riskeeraa minun, kuljetettavien tai muitten kanssaihmisten turvallisuutta. Se olisi vasta itsekästä ja lyhyt näköistä toimintaa, jos lähtisin ajoon vaikka oma jaksaminen olisi huonoissa kantimissa. Tässä alkaa pikkuhiljaa toivomaan, että taksinkuljettajia koskisi ihan samat ajo- ja lepoaika-asetukset kuin muutakin ammattiliikennettä, vaikka samankaltaisia säännöksiä löytyy taksikuljettajien työehtosopimuksesta, mutta se ei taida olla yleissitova, eikä sitä taida noudattaa juuri kukaan.....

Minun ei pitänyt olla eilen töissä. Mutta jostain kumman syystä olinkin töissä. Tai ei se mikään kumma syy ollut; eilen saatiin kauhealla tohinalla liikenteeseen kaupunkijuna, jonka olisi pitänyt aloittaa jo kuun alusta alkaen liikennöimään. Yksi meidän kuskeista pääsi korkkaamaan sen, joten jouduin tuuraaman häntä. Ei siinä mitään ihmeellistä, mutta mukavat kommervenkit tuli siitä, kun meidän kuskeista oli ottanut  ovelta vahingossa väärät lehdet ja toimittanut ne tehtaalle. Väärät lehdet oli lähinnä sen vuoksi lähteneet mukaan, kun niiden ei olisi pitänyt olla siinä ja se toinen iltapäivälehti, joka siinä olisi pitänyt olla, oli myöhässä. Meidän kuski ei ollut sen enempää tarkistanut, että mihin lehdet menee, kun se lukee siinä paketin päällä selkeästi. Mutta eipä sitä oltu tarkistetu tehtaallakaan, kun olisvat laittaneet suoraan myyntiin. Ja kun mie menin hakemaan lehtiä pois, niin ne oli jo myyty kaikki. En kyllä ihmettele, että tällaista pääsee käymään, kun kaikilla on niin kiire ja automaattisesti luotetaan, että se mitä tuodaan on juuri sitä on tilattukin. Ei siinä auttanut kuin soittaa matkahuoltoon ja he sitten joutuivat sopimaan tehtaan kanssa, että mitä asian kanssa tämän jälkeen edetään. Asiasta en enempää tiedä. Toivottavasti ei myöskään tarvitse tietää. Tämän asian selvittelyyn menikin sitten puolitoista tuntia. Ja takasin tullessa kävin sitten siivoamassa auton hallilla. Harvinaista, ettei hallilla ollut ketään. Tai ei näin lomien alkaessa suurikaan ihme ollut, mutta outo tunne. Siinähän sitten menikin se neljän tunnin tauko, ihan muissa hommissa.

Kauoko-Ohjain soitteli kun olin viimeisellä kiekalla. Joeyllä auto kävi vähän kuumana. KO ehotti, että soitan Joeylle ehdotan vaihtoa. Sen jälkeen KO vähän keljuili, että kahville ei ole sitten liikaa aikaa. Juteltiin siinä sitten jonkin aikaa sellasia puolivillaisia juttuja. KOn kanssa se luonnistuu ja se tyhjän päiväinen jutustelu saa minut usein hilpeelle tuulelle. Joey ei huolinut sitä autoa mikä mulla oli käytössä, joten ei tarvinnut mennä kiireen vilkkaa kakkoshalille viemään auto ja lähteä viikonlopun viettoon!

- MIe kysyn vanhemmalta, kokeneemmalta ja viisaammalta yhtä pikku juttua....

- Niin?

- Pitäiskö huolestua tai vetää joku kumman johtopäätös, että lauantai-iltana tekstarilla pyydetään kahville?

- Ei missään tapauksessa, vaan siihen kannattaa suostua! Ai, sinua pyydettiin treffeille? Kuka?

- En tiedä uskallako ja kehtaanko kertoa.....

- Niin? Totta kai USKALLAT!!!!??!

- Tota noin...... Nyt saat sitten nauraa ihan kunnolla...... Joey.

Oli keskustelun toisella osapuolella pikkasen vaikeaa pitää naamaa peruslukemilla. Hetken päästä hän päästi aika räkäsen naurun.

- No. suostuiks?

- Kieltäydyin.

- Hyvä!

Keskustelu käytiin minun ja Kauko-Ohjaimen välillä. Asiasta ei nyt kovinkaan paljoa keskusteltu, mutta se tuli selväksi, että Joey on melkoinen häntäheikki ja hänellä on vaimo. Ne molemmat olen jo tiennytkin. Ja kumpikin meistä oli melko samaa mieltä siitä, ettei duunikaverin kanssa kannata järjestää mitään ylimääräistä sutinaa. Etenkin kun ollaan pienessä firmassa töissä. Tämähän menee mielnkiintoiseksi.....

Tiedän, että jokaisella on oma vurokausirytminsä ja se menee joillakin totaalisen pahasti sekaisin, jos joutuu tekemään vuorotöitä. Olisihan se loistavaa, ideaalia tehdä aina töitä juuri silloin, kun se olisi vartalolle sopivin hetki. Mutta se ei kovinkan usein onnistu, etenkään tässä ammatissa, vuorotöissä ja toisen palveluksessa.

Tämä purkaus johtui vain siitä, että Joey (Tekstailija) kävi maanantaina aikamoisilla kierroksilla, kun oli "joutunut" iltavuoroon. Se oli jo aikamoista vituilua työnantajan suuntaan. Työnantaja otti tyynesti vittuilut vastaan, mutta Joeyn poistuttua työnantajallakin käämit lämpeni aikalailla. Ei nyt kauheaa älämöä asiasta pitänyt, mutta rivien välistä tuli kommentti, että alkaa jo pikkuhiljaan Joeyn temppuroinnit riittää. Yks toinen kuski nakkasi, että lähetetään käytöskouluun.... Suurvisiirin kanssa sitten muutaman sana juttelin kahdetaan. Joey on ollut huolissaan minun työsopimuksesta. Ei siinä kummempaa, mutta minua alkoi risomaan se, että mies on "huolissaan" asioista, jotka ei sille kuulu. Suurvisiiri oli todennut Joeylle, että se on minun ja Suurvisiirin välinen asia. Ja jos jotain epäilyttävää sopimuksessa on, niin kyllä meistä jompi kumpi älähtää ensin asiasta. Suurvisiiri kysyi, että onko minun mielestä sopimuksessa jotain vikaa? Siinä ei ole mitään vikaa. Sanoin, etten tällä hetkellä ainakaan kaipaa ja tarvi sopimukseen muutoksia ja jos joku asia tarvii muutosta, niin marssin suoraan hänen juttusille ja asia keskustellaan halki, poikki ja pinoon. Sanoin suoraan sen, että työtunteja en nyt välttämättä kaipaa tuota 40-45 tuntia, mitä olen tässä monta viikkoa tahkonnut. Nyt seuraavat kolme viikkoa ei mulle olekaan merkitty työvuorolistoihin kuin reilut 20 tuntia töitä. Tuossa tulee pitkiä yhtäjaksoisia vapaita. Mikäs se parempi mulle. Saampahan hetken aikaa nauttia kesästä ja vapaista.

Maanantaina Joey kyseli iltavuoroon juttuseuraksi, jos mulla ei olsis muuta tekemistä. Ei ollut aikaa, mutta ilmotin, että olen tiettyyn aikaan eräällä huoltoasemalla tankkaamassa auton ja käyn samaan aikaan kahvilla. Joeyltä ei tullut vastausta. Olin kysesellä huoltoasemalla, Joey ei sinne ilmaantunut. Oikeastaan ihan hyvä. Enpä olisi nyt sen miehen seuraa kaivannutkaan tai halunnut! Mutta eipä ole sen jälkeen tekstiviestejä tullut. Katsotaan nyt kuinka kauan hiljaiseloa sillä saralla jatkuu. Joey kyseli multakin työsopimuksesta. Ei kuulemma ollut tyytyväinen, kun ilmotin, että työt on sovittu niinkuin ne on sovittu. Ja piste. Katsotaan mikä soppa tästä vielä tulee......

Voi olla, että pikkasen ylireagoin Tekstailijan viesteihin, kun se sattuu olemaan julkinen salaisuus, että kyseisellä miehellä on häntäheikin taipumuksia ja onhan hän kuulemma iskenyt silmänsä minuun. Kyseisen miehen viestit vähän vain häiritsee, enkä oikein tiedä pitäisikö kysyä suoraan, että mitä mies tekstareilla ajaa takaa. Tämä alkaa jo vaikuttamaan teiniajan ongelmalta, että pienessä päässä pohtii mitä joku toinen ajattelee ja mitä mikin asia/juttu/kysymys loppupeleissä tarkoittaa. En tiedä pitäisikö tämä torpata heti alkuunsa ja mahdollisimman suoraan vai pitäisikö käyttää jotain muuta taktiikkaa? Torppaamisen puolesta puhuu jo se, että Tekstailijalla on vaimo(ke), me ollaan DUUNIKAVEREITA, mulla toinen mies kiikarissa, Tekstailija ei ole minun makuun...... Syitä löytyy.