On vaan tämä niin ihanaa. Nimittäin olla ihan totaalisen ihastunut! Ihastuksen kohde ei vielä tiedä asiasta, mutta tuntuu se kuitenkin niin hyvältä. Ja oikeastaan tällä hetkellä taitaa olla ihan hyvä, ettei ihastukseni tiedä ihastuksesta. Ihastuksen kohde on nimittäin yksi tämän kurssin opettajista. Joka aamu tuntuu hyvältä herätä ja lähteä kurssille, vaikkei tämä kyseinen opettaja tulisikaan meille mitään opettamaankaan juuri sille päivälle.

Tässä on sitten tullut mietittyä sitä, että onko se kyseenalaista tai jollain tavalla moraalitonta, jos opettaja ja opiskelija heittäytyvät suhteeseen? Onko se "lieventävä asianhaara", että olemme aikuisia ja lähes samanikäisiä? Entä sitten, jos heittäydytään suhteeseen, niin kuinka paljon se monimutkasitaa opettaja-opiskelija -suhdetta? Entä sitten, jos suhde päättyy, niin pystytäänkö olemaan kurssin loppuun asti vittuilematta toisillemme? Pystytäänkö suhteen aikana tai päättymisen jälkeen olemaan asiallisia ja ottamaan kaikki muut kurssilaiset huomioon, ettei opetuksesta tulisi henkilökohtaista, "vain minut huomioivaa"?

Sekin on suhteelle (tai paremminkin sen aloittamiselle) suurin este (=hidaste), että ihastukseni kohde on naimisissa ja perheellienen. Viimeviikolla, kun olimme Levillä, niin tuli puheeksi tämä minun ihastukseni kohde (ei siis puhuttu ihastumisestani!), niin ilmeni, että ihastukseni kohde ei ole ihan yksiavioista tyyppiä (ei varma tieto). Siinä mielessä voisi viritellä suhdetta. Mutta en tiedä kykenenkö suhteeseen varattuun mieheen? Tuleeko siitä kuinka paha moraalinen krapula?

Asiassa on erittäin paljon pohdittavaa. Voi olla hyvä vaihtoehto, että pidän asian suurena salaisuutena ja hyvänä fantasiana.

Kaikesta huolimatta on se vaan niin ihanaa olla ihastunut!