Ihan uskomatonta tämä työvoimapoliittinen koulutus. Eipä täältä tule mitään oppia. Taas kerrataan jotain sellaista mistä ollaan opiskeltu jo tähän mennessä. Tätä ei enää jaksa, kun tässä ei ole mitään järkeä. Minuakin taas huomautettiin netissä olosta. Mutta mitä ihmettä tässä oikein tekee, kun ei jaksa seurata tuttua ja turvallista asiaa, jonka jo hallitsee. Sekin alkoi jo risomaan, kun Höntti lukee suoraan opuksesta mitä se seuraavaksi hän opettaa. Jos opettaminen olisi joka paikassa noin helppoa, niin kyllä minun täytyy vaihtaa ammattia opettajaksi. Sen kyllä ymmärrän ja hyväksyn, että asioita tarkistetaan milloin mistäkin. Mutta tuo jatkuva teoksiin tukeutuminen laittaa epäilemään opettajan osaamista. Ensialkuun tykkäsin Höntin opetustavasta, mutta nyt tämä jatkuva kertaaminen alkaa jo puuduttamaan. Ei siis mikään ihme, että meidän koulutus kestää pari päivää yli vuoden. Tai ei se koulun ja opettajien vika ole, että koulutuksen pituus on näin pitkä. Pitää muistaa, että työvoimaviranomaiset ovat tilanneet koulutuksen, määritelleen koulutuksen pituuden ja maksavat siitä. On siitä se hyväpuoli, että me ollaan kokoajan pois työttömyysluvuista.

Siitäkin asiasta otettiin taas pitkästä aikaan yhteen, että saadaanko pitää puhelinta auki tuntien aikaan. Meillä jokaisella on myös velvotteita, joiden vuoksi on pakko olla tavoitettavissa. Me joudutaan välillä selvittämään asioita mm. työvoimatoimiston ja kelan kanssa. Meistä jokainen on työnhakija siitä huolimatta, että olemme kursseilla. Niin meidän on pakko olla tavoitettavissa, jotta säilyy oikeus päivärahoihin ja ylläpitokorvaukseen. Ei voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että kyse voi olla meidän omasta toimeentulosta kiinni, jos ei ole tavoiteltavissa. Ja sitä paitsi, meistä moni on perheellinen, ja hakee aktiivisesti töitä, joten täytyy olla tavoiteltavissa koko ajan. Se on sitten eri asia, että tunnin aikana puhuta puhelimeen. Tunnin aikana voi vastata, mutta pitää mennä luokasta ulos puhumaan!