Tänään on sitten ensimmäinen työssäoppimispäivä. Työt alkoi 6.30. Kävelin aamulla hallille, 4,5 kilometriä, joten piti lähteä vähän yli tuntia aikaisemmin. Siihen asti meni kaikki oikein loistavasti, kun lähdettiin Rovaniemen linjalle, niin autossa alkoi ihan hirveästi väsyttämään. Ei meinannut silmät pysyä ollenkaan auki. Taisin jopa hetken aikaa nukkuakin matkan aikana. On muuten yllättävän raskasta paikallaan ja olla tekemättä yhtikäs mitään. Rovaniemellä sentään jo joutui hetkeksi töihin, kun Matkahuollosta tuli alun kolmattakymmenettä pakettia. Suurin osa oli menossa Poikkinaintiajon palkinnoiksi. Käytiin sitten hakemassa eräästä elektroniikka-alan yrityksestä kaksi pyykinpesukonetta mukaan. Niitä ei ainakaan ole kovin kiva sitten kuljettajan kanniskella yksinään. Auton viereen ja vierestä ne saa liikkeelle kärryillä, mutta autoon ja autosta nostoon kyllä tarvitaan toista. Liikkeen päässä kuulemma saa aina apua, mutta omalla hallilla se ei aina ole niin varmaa, etenkään silloin, jos toiset työntekijät ovat joutneet menemään hoitamaan firman muita asioita.

Tänään sitten sovittiin Suuren Päällikön kanssa niin, kun teen päivittäin kaksi Rovaniemen keikkaa (kummassakin menee viisi (5) tuntia), niin minun ei tarvitse tehdä kuin neljä päivää töitä. Työaikalain mukaan mulla olisi mahdollista tehdä 96 tuntia, niin olisin kyllä tehnyt sen ihan mieluusti. Mutta en kait voi valittaa, kun saan kolmen päivän viikonlopun.

Kun aamulla jo yksi reissu tehtiin, niin päivällä tulee sitten kolmen tunnin pakollinen tauko. En viitsinyt kävellä kämpilöle vaan jäin tuhlaamaan aikaani kylälle. Kävin sitten syömässä lihapullat ja muusin Jopparissa. Maksoi 7,8 euroa, hintaan sisältyi salaatti, leipä, voi, juoma ja kahvi. Annoksesta tuli suuri, kun otti reilusti salaattia ja pari leipää. Oli kolmea erilaista salaattia; italiansalaattia ja kaksi erilasita tuoresalaattia. Salaatit olivat loistavia ja leivät olivat tuoreita. Lihapullia ei ollut kuin viisi kappaletta ja nekin olivat tehdasvalmisteisia. Eli ei paras mahdollinen, mutta 7 miinuksen arvoinen annos kuitenkin.

Kävin samalla hoitamassa pankissa asoita. Matkalla työvoimatoistoon törmäsin Pasiin, erääseen torniolaiseen kuljettajaan. Muutama sana kerettiin vaihtamaan ennekuin hänen vaimonsa tuli jostain liikkeestä. Työvoimatoimistoon minun piti mennä vain sen takia, että saan tehtyä sähköisen hakemuksen ansiosidonnaisesta päivärahasta. Samalla oli aikomus lukea päivän juorulehdet netistä. Mutta enpä päässytkään työvoimatoistoon, kun se on kiinni 18.7. asti. Vähän aikaa mietin, että mitä sitten tekisin, kun aikaa oli vielä tuhlattavana yli kaksi tuntia. Mutta onneksi tajusin, että kirjasto saattaa olla auki. Ja olihan se. Pääsin sitten suoraan koneelle ja nettiin, jotta pääsin sittenkin hoitamaan raha-anomuksen eteenpäin. Puolentoista viikon päästä pitäisi sitten olla rahat tilillä.