Oli pitkästä aikaan vähän hankala aamu. Vaikka olin eilen illalla ajoissa kämpillä, niin eihän sitä voinut missään tapauksessa laittaa ajoissa nukkumaan. Syitä on ainakin pari; eihän sitä voi laittaa nukkumaan, kun Kolli tuli käymään, pitihän sitä nauttia ukkosesta ja alkaa elimistö selvästi käymään väsymyksen vuoksi ylikierroksilla. Onneksi on viikonloppu tulossa. Vaikka tänään pitäisi olla viikon viimeinen työssäoppimispäivä, niin yritän saada Suuren Päällikön hyväksymään sen, että tekisin vielä huomisen ja ensiviikolla tekisin vain kolme työpäivää. Eilen illalla Kuskin kanssa kyllä puheltiin, että pitäiskö vielä hamstrata sunnuntain vuoro myös, mutta taitaa se mennä jo liiallisuuksiin.

Myönnettäköön, että työssäoppiminen on mukavaa ja erittäin hyödyllistä, mutta tämä on myös melko rasittavaa. Ei se, että on pitkät päivät ja pilkottu kahteen osaan, mutta se on kaikkein raskainta, ettei voi tehdä juuri mitään. En voi ajaa linjavuoroa, kun ei ole D-korttia suoritettuna, eikä tähän aikaan vuodesta noita matkustajia ja rahteja ole niin paljoa, että pääsisin ihan kunnolla töihin. Tänäkään aamuna Rovaniemellä ei ollut kuin viisi pakettia odottamassa kuljetusta Pelloon, niiden kuskaamiseen ei montaa minuuttia mennyt. Hyvä, ettei alettu Kuskin kanssa riitelemään siitä, että kumpi ne paketit saa laittaa autoon ja hallilla nostaa jakoautoon.

Mutta nyt jatketaan "vuorokausilevon"  ja aurinkoisesta kesäsäästä nauttimisesta.