Olipas taas päivä. Meidän piti mennä tänään Rovaniemelle harjoittelemaan trukilla ajoa. Okei, koululla ei ole kuin yksi trukki, joten yhdeksän (9) opiskelijan piti vuorotellen harjoitella aitojen pystyssä pitämistä ja hyllyttämistä. Kun yksi teki, niin kahdeksan katsoi vierestä. Viime viikolla sanoin Höntille, kun mennään harjoittelemaan trukilla ajoa, niin voisiko puolet porukasta mennä vaikka peruuttelemaan harjoitusradalle tai ajamaan tai jotain muuta vastaavaa järkevää toimintaa. Silloin sain vastaukseksi, että katsotaan, että onko autoja. Tänään, kun päästiin Rovaniemelle, niin ainoastaan yksi linja-auto lähti harjoitusajoon, muut autot jäivät seisomaan pihaan. Osa ajopuolen opettajista näytti maleksivan koulun käytävillä kädet taskuissa. Aamulla kysyin, että onko mahdollista päästä käymään ajolenkkiä tai jotain muuta järkevää tekemistä kuin odottamista. En silloin saanut vastausta, mutta ruokatauon jälkeen menin kysymään, etteikö ihan oikeesti pysty tekemään mitään muuta kuin odottaa ja seurata muiden harjoittelemista. Niin sitten Höntti tajusi, että aamupäivällä olisi voinut heittää pikkulenkin linja-autolla. JUMANKAUTA! Kysyin sitä aamulla, mutta en saanut siihen vastausta, joten puolilta päivin on pikkasen niinkuin myöhästä! Koululla on (tai ainakin pitäisi olla) ammatin osaava ajojärjestelijä, joten porukan pitäisi tietää, että onko autoja ja ajattajia käytettävissä millekin päivälle. Puolilta päivin, kun seurasin Höntin toimintaa, kun hän listoista tutkaili ajomahdollisuuksia, niin ajojärjestelijä oli hoitanut melko mallikkaasti hommansa ennen lomaa. Pienellä silmäyksellä jopa minä sain selville muutamassa minuutissa olisiko tälle päivälle, huomiselle tai ylihuomiselle mahdollista saada autoa ja ajattajaa käyttöön! Tässä vaiheessa taas tekee mieli yleistää, ettei noista miehistä ole organisoimaan käytännön asioita! Ei ainakaan autopuolen miesopettajista! Tänään siis alkoi taas pikkasen käämit lämpenemään, kun seurasi Höntin tekemisiä. Vaikka ei saisi epäillä ammattilaisen pätevyyttä, mutta tohelo on tohelo, vaikka voissa paistaisi. En kyllä enää ihmettele miksi koulutus kestää kokonaisen vuoden, kun ei keretä tekemään muuta kuin kertaamaan itsestään selvyyksiä  ja seuraamaan muiden harjoittelua! Tästä ilosta yhteiskunta maksaa koululle reilun 10 tuhatta euroa per opiskelija, opiskelijoille 9 tai 18 euroa per arkipäivä kulukorvauksina plus se mitä työvoimahallinto maksaa koululle ostaessaa tällaisen koulutuksen. Joten ollaan hiton kalliita opiskelijoita yhteiskunnalle. Mutta mitä muuta iloa meistä on, kuin ollaan pois työttömyystilastoista ja vuoden päästä mahdollisesti ollaan kuljetusalan ammattilaisia, niin linja-auto-  kuin yhdistelmärekan puolelle? Miten ihmeessä tällainen toiminta ei voi olla vi#%¤#tamatta tämän enempää?