Eilen oli sitten yhdestoista ajoharjoituspäivä. Eilen meni oikeastaan kaikki putkeen, sain sen auton ajettavaksi jonka olen aina halunnut, ajattajana toimi minun Suosikki ja ajokaveri oli ihan ok. Ajokaverina oli kurssin "tilastoneekeri" (ei millään pahalla! ja sitä paitsi on ihan mukava kaveri!). Pääsin heti aamusta ajamaan, ei kylläkään mikään suosikkivuoro heti viikon alkajaisiksi, mutta piti aloittaa, kun Samu-Pamun piti päästä kirjalliseen inssikokeeseen aamupäivällä. Valitettavasti ei päässyt vieläkään kirjallista läpi. Suosikki sillä aikaa ajatti pitkin Rovaniemeä kuin taksikuskia, eli hän ilmoitti minne pitää mennä. Melko hyvin se näytti menevän, vaikken kovin hyvin Rovaniemeä tunnekaan. Mäkilähtökin onnistui "vitun hyvin", kuten Suosikki sanoi. Aamupäivällä käytiin ajoharjoitteluradalla perruuttamassa, eikä meinannut onnistua sitten millään. Heitin vähän tsoukilla, että taitaa olla keilat väärässä kohtaa, eli liian kapealla. Ruokailun jälkeen otettiin "omat" keilat sekä mitta mukaan ja mentiin urheiluopiston parkkikselle harjoittelemaan. Mitan kanssa tehtiin peruutusrata ja sitten Suosikki mittasi askelilla radan ja todettiin porukassa, että ajoharjoitteluradalla ollut peruutusrata oli parisenkymmentä senttiä liian kapea. Iltapäivällä peruuttaminen onnistui melkein täydellisesti. Kaksi peruutusta onnistui ihan loistavasti, ilman vekslailuja, mutta yksi lipesi pikkasen yli "luppakorvapeilien" vuoksi, muuten sekin oli meni melko hyvin. Joten parillakymmenellä sentilläkin on tosi suuri merkitys peruutuksen onnistumisessa. Oli sitten loistava ajopäivä. Tuollaisen ajopäivän jälkeen olisin kyllä valmis inssiajoon, mutta pikkasen varmuutta pitäisi saada lisää ja muistaa blokata kaikki ajatusvirheet, eli mm. sulkuviivan väärät ylitykset ja peränoikaisut.

Suosikin kanssa on loistavaa olla ajossa, hän osaa opettaa ja antaa palautetta ajosta, hänen kanssaan on mukava höpötellä ihan kaikesta, jutut ovat melko usein kaksimielisiä. On muuten melko hyvännäköinen kaiken kukkaraksi. Käytiin iltapäivällä Napapiirillä kahvilla, lähtiessä Samu ja Suosikki meni minun edellä autoon. Jäin "pikkasen" tuijottamaan Suosikin takamusta. Sillä on sellanen takamus, jota voisi pikkasen puristaa. Toivottavasti kumpikaan eivät tajunneet minun tuijottamasta ja kuolaamista. Täytyy kait anoa, että saan vielä perjantaiksi autoksi vitosen ja ajattajaksi Suosikin, ajokaveriksi kelpaa kuka tahansa, kunhan se ei ole Höpöttäjä.