Ihan äskettäin oli perjantai ja hetki jolloin pääsin pois töistä. Ja nyt on jo sunnuntaiehtoo ja pitäisi valmistautua huomiseen työpäivään. Mihin ihmeeseen koko viikonloppu katosi? Sen nyt viikonloppuna ainakin huomasin, kun viikolla on laittanut melko ajoissa nukkumaan ja säntillisesti herännyt puoli kuuden aikaan, niin samaan aikaan olen pomppinut molempina päivinä ylös. Eikä iltasellakaan ole kovin myöhään jaksanut valvoa. Telkkariakaan en ole jaksanut juurikaan töllistellä. Sen verran vain, että uutiset olen aina jossain vaiheessa vilkaissut. On nyt tuntunut erittäin hyvältä, kun olen saanut kahtena yönä nukuttua kymmenen tuntia. Se on jostain kumman syystä tuntunut melko piristävältä. Ainut asia, jota olen tänä viikonloppuna kaivannut, on ollut Kolli. Toisen ihmisen läheisyyttä olen taas kaivannut. Mutta oikeastaan on ollut hyvä, ettei Kolli ole ollut nyt viikonloppua luonani. Olen saanut sentään jotain aikaiseksi. Lyhensin tummansiniset suorat housut ja sain pestyä useamman koneellisen pyykkiä. Pisi vaaleansininen kauluspaita silittää. Silittäminen ei todellakaan ole minun puuhaa. Ei etenkään noitten napitettavien kauluspaitojen silittäminen. Aloin jo miettimään, että pitäisikö paitojen silittäminen ulkoistaa, kun se tuntuu olevan melko ärsyttävää ja inhottavaa puuhaa.

Mitäs muuta tässä olisi kerennyt viikonloppuna tekemään? Eilen tuli käytyä kaverin luona saunomassa. Siellä tuli sitten pitkästä aikaan sorruttua punaviiniin. Iltaa istuessa tuli sitten samalla napostelua taas kaikenlaisia herkkuja ja hurahti sitten koko pullo hyvää espanjalaista punaviiniä. Sitä kun tissutteli pitkin iltaa ja söi melko reilunlaisesti, niin ei se punkku humahtanut ohimoon ollenkaan. Eikä tänä aamuna ollut laisinkaan krapulan oireita. Mutta muuten olo oli kuin syöttöporsaalla, maha oli vieläkin täynnä ja turvoksissa. Tänään ei sitten olekaan juuri mikään maistunut, yhdestä banaanistakin tuli ihan ähky olo.