Tuli taas koko viikko vedettyä kymmenen tunnin työpäiviä. Ei tuo palveluauton kuljettajan tehtävä ole fyysisesti kovinkaan raskasta. Auto on kevyt ja helppo ajettaja ja matkustajat suurimmaksi osaksi itse käveleviä, vain harvakseltaan kyytiin tarvitsee ottaa pyörätuoliasiakasta. Perjantaina oli mulle ensimmäinen asiakas, joka kulkee pyörätuolilla. Peläsin suunnattomasti, kuinka onnistuu pyörätuolin autoon saaminen, että riittääkö voimat. Ei se ollutkaan niinkään voima kysymys, vaan taitoa siinä enemmänkin tarvittiin. Pyörätuoli täytyy pitää kokoajan hyvässä liikkeessä, niin se on melko helppo saada kyytiin. Ja mikä tärkeintä, että pyörätuoli täytyy sitoa liinoilla kiinni lattiaan ja penkkirivistöön. Eikä sovi unohtaa sitä, että kuopat heittää pyörätuolia tosi pahasti, joten hiljalleen täytyy muistaa ajaa. Onhan se perässä oleva pyörätuoli helpompi muistaa, kun sen on itse sinne laittanutkin.

Eilen Ohjaaja ilmoitti ennen yhdeksää. että hän poistuu takavasemmalle ja jos ongelmia ilmenee, niin pitää soittaa sitten Timpalle. Noh, eihän niitä ongelmia tullut, sain loppupäivän kruisailla aikataulujen mukaisesti, eli ihan rauhallisesti. Kauppakeskuksen edessä tuli eräältä mieheltä kunnon purkaus, kun tein sen edessä U-käännöksen. Merkillä U-käännös on kielletty, mutta palvelulinjojen autot sekä taksit ovat kuitenkin saaneet erityisluvan U-käännöksen tekemiseen. Miehen tunteenpurkauksen jälkeen kiitin palautteesta ja annoin Pääjohtajan puhelinnumeron, johon voi seuraavalla kerralla antaa palautetta. Katsotaan ja kuunnellaan, että tuleeko Pääjohtajalta palautetta asiasta. Eipäilen, ettei tule.

Ohjaaja soitti kolmen pintaa kysyäkseen kuinka on sujunut. Eihän tuossa yksin ajamisessa ollut mitään ongelmaa, kun saa välillä tarkistaa listasta, että kuka ajetaan mistä ja minne ja päivän aikana tulleet asiakkaat kyllä itse kertovat minne haluavat mennä tai mistä nousevat kyytiin. Ohjaaja oli vaimonsa kanssa lähteneet Pelloon mökille, laittamaan pihaa talviteloille. Ei kuulemma pysytynyt tekemään pihalla mitään, kun vettä satoi kaatamalla. Oli kuulemma lepposiat oltavat, kun sai olla selällään, pitää sohvaa paikallaan ja lämmittää pirttiä. Oli pakko onnitella loistavista oltavista. Melkein kateeksi kävi. Olisin ihan mieluusti itsekin heittäytynyt lorvimaan pitkän tuntuisen työviikon jälkeen.

Kahden viikon aikana olen tullut tulokseen, että tuota työtä voisi tehdäkin sitten koulutuksen jälkeen ihan vakituisestikin. Vaikka linjat ja reitit pysyvät kokoajan samoina, niin on se vaan eri toista, kun saa töihin lähteä kotoa ja illalla kotiin tulla, eikä tarvitse kovin kauas lähteä. Mutta sitähän ei koskaan tiedä, että mihin sitä pääsee sitten aikanaan töihin. Pari tuntia myöhemmin Ohjaaja soitti uudelleen, että mulle lävähti maanantaiksi "ylimäärinen" vapaapäivä. Sunnuntaina Ohjaaja hakee jossain vaiheessa auton pihalta pois. Nyt on sitten saanut lorvia ihan kunnolla. Sen verran kävin kaupassa, että kävin hakemassa vähän herkkuja, jotta pääsen nauttimaan elokuvasta Maailman ympäri 80 päivässä ja Nunnia ja Konnia. Joten minua ei tänään todellakaan saa pois telkkarin äärestä. huomiseksi on hyvä siirtää siivoaminen ja kaikki muutkin tarpeelliset tekemiset, jotta mitää ylimääräistä tehtävää ei jää sitten maanantaiksi.

jos kaikki sujuu kuin tähän asti, niin nyt tulee loistava viikonloppu, vaikken oman kullan kainalossa saakaan nukkua.