Tai oikeastaan tässä tapauksessa voin sanoa, että torstai on yllätyksiä täynnä! Reilu viikko sanoin Pellon vuokranantajalle, että 4.9. alkaen muutan Pellon asunnosta kuudeksi viikoksi pois, jonten en siltä ajalta maksa vuokraa. Olen aikonut viedä omat tavarani pois asunnosta ihan kokonaan. Tänään se soitti mulle ja kysyi, jos  ja kun en halua maksaa vuokraa, niin häneltä löytyy "pieni" varasto, johon voin viedä tavarani siksi aikaa, kun olen poissa. Varasto on juuri ja juuri sen kokoinen, että sinne mahtuu minun varavuode auki taitettuna, eli siihen pystyy laittaa nukkumaan. Varastosta ei tarvitse edes montaa kymppiä kuukaudessa maksaa, eikä minun sittenkään tarvitse linja-autossa lähteä raahaamaan kaikkia tavaroita Torniota kohti. Etenkin kun huomenna joudun kuitenkin menemään Rovaniemen kautta. Ei se auta kuin pikkasen järkeistää huomisen matkatavaroita, ei todellakaan tarvitse ottaa muuta kuin kaikesta tarpeellisisin. Huominen vähän jänskättää, kun täytyy antaa työkoneesta, eli trukista, näyttö. Toivottavasti on juuri se "vanhin" trukki, jolla olen muutamaan otteeseen jo ajanut. Mutta ei minulla suurtakaan huolta pitäisi olla näytön läpi menemisestä, kun kaikki tähän mennessä näytön antaneet ovat saaneet näytön kirkkaasti läpi, arvosanalla 2. Meillä näytöt arvioidaan numeroilla 1 - 3.

Tänään meillä oli EA2:sen se jälkimmäinen päivä. Taas yritettiin elvyttää Anne-nukkea, tehtiin tentti ja harjoiteltiin onnettomuuden uhrien auttamista. Meistä neljästä tehtiin uhreja; yksi oli telonut itsensä poran kanssa ja kolme meistä oli linja-autossa; kuski valitti ulkomaankielellä (synt. gambialainen) sydänvaivoja, yhdellä oli kädessä avomurtuma ja mulla oli päässä verta vuotava kuhmu ja suusta tuli verta. Se teatteri verikapseli muuten maistuu tosi pahalta. Empä ole maistanut mitään pahempaa. Voisin jopa vannoa, ettei spermakaan maistu noin pahalta (oman kokemuksen perusteella ainakaan). Minun piti esittää sekaisin olevaa, joten aina kun tuli pelastaja paikalle, niin kyselin joulupukkia. Noilla taidoilla en välttämättä olisi saanut oikeanlaista hoitoa, mutta hauskaa meillä ainakin oli. Päivän päätteeksi opettja joutui toteamaan, että kaikki saivat EA-kortin. Toivoahan aina sopii, ettei näitä opittuja taitoja tarvitse käyttää oikeassa elämässä, mutta kaikkeen ammattikuskina täytyy varautua.

Mutta nyt lähden nauttimaan taas syksyisestä puolipilvisestä ilmasta nuotion ääreen punaviinin kera!