Jopas oli tapahtumarikas päivä. Minun piti tänään jäädä yksikseenajeleen linjoja "vasta" kymmenen jälkeen, mutta Ohjaajalle tuli tuurauskeikka, joten hänen oli jätettävä yksikseen jo kahdeksan pintaan. olin kyllä varautunut yksin jämisen tuomaan vastuuseen, mutta pari tuntia aikaisemmin jääminen aiheutti pienen shokkireaktion. Mutta alkujännityksestä ja -järkytyksestä toivuttuani aamupäivä meni mallikkaasti. Kukaan ei jäänyt pois kyytistä, vaikka erään veteraanipariskunnan meinasin unohtaakin. Jouduin muutaman sata metriä palaamaan takaisin päin, jotta sain pariskunnan poimuttua kyytiin. Aikataulussakin pysyin tänään oikein loistavasti. Matkan varrella piti hidastella moneen otteeseen, kun ei ollut matkustajia niin paljon, eikä tarvinnut poiketa kenenkään matkustajan pihassa.

Iltapäivällä sitten olikin pikkasen tavanomaista poikeavampaa äksöniä. Minun piti hakea kolme päiväkeskuksesta. Ei siinä mitään ongelmaa, sain kaikki kyytiin ja ensimmäisen tiputettua kotiovelle. Toisen kohdalla alkoi sitten tapahtua. Avaimen piti olla tietyssä paikassa, varapaikkakin kerrottiin, mutta kummastakaan paikasta ei avainta löytynyt. Minua oli informoitu, että mummelin voi viedä naapuriin odottamaan kodinhoitajaa (tai mikä se virkanimike nykyään onkaan!), mutta naapuri ei ollutkaan kotona. Sitten alkoikin soittorumba, että mitäs mie teen tämän mummelin kanssa. Palvelukeskuksesta hätyytettiin pikana kodinhoitaja paikanpäälle, mutta eihän hänkään ihan hetkessä kerkeä paikalle. Noh, pakkasin mummelin takaisin autoon ja lähdin viemään viimeistä asiakasta kotiin. Hänet sain ihan hyvin perille, ainoastaan puoli tuntia normaalia myöhemmin. Kävin sitten Kaakamon lähtöpysäkillä mutkan ja palasin palauttamaan mummelia kotiin. Hän on tosi muistamaton, joten häntä ei senkään vertaa voinut jättää yksin odottamaan kodinhoitajaa. En todellakaan halua tunnolleni heitteillejättöä, vaikka mummeli yritti kuinka maanitella minua lähtemään ja jättämään hänet pihalle vesisateeseen. Sain välissä soitettua Ohjaajan hätiin ajamaan 15.05 lähtevän linjan. Siinä kodinhoitajaa odotellessa naapurin naapuri tuli kotiin, joten he riensivät hetkeksi mulle apuun. Avain viimein ja vihdoin löytyikin, mutta ei sieltä mistä sen piti löytyä, paikasta josta en älynnyt edes katsoa. Noh, sainpas mummelin sisään lämpimään ja tiesin, että kodinhoitaja tulee tarkistamaan tilanteen. Päivystävä kodinhoitaja soittikin mulle ja kerroin, että mummeli on sisällä ja melko stressaantuneessa mielentilassa avainjupakan takia. Kodinhoitaja lupasi jutella mummelin kanssa. kaiken hässäkän keskellä yritin tavoittaa mummelin tytärtä, mutta hän ei vastannut soittooni. Mutta soitti hän jonkin ajan kuluttua takaisin. Hän oli kerinnyt äitinsä kanssa juttelemaan tapahtuneesta. Mummeli oli kivenkovaa väittänyt, että vakiokuski oli hänet tuonut kotiin. Korjasin heti, että olen vasta toista viikkoa ollut töissä. Tässä hommassa tarvitaan todella pitkää pinnaa ja erittäin paljon kärsivällisyyttä sekä taitoa kuulla, muttei kuunnella. Mummeli jaksoi ties kuinka moneen otteeseen valittaa siitä, että tytär on vienyt avaimen, ettei hän pääse kotiin. Mutta tuollasita se huonomuistisuus saattaa teettää. Kaikkeen tässä ammatissa joutuu varautumaan, mutta sehän on ollut tiedossa, kun harjoittelupaikkaa valitisn. Että vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ainakin melkein!