Viime yön neljän tunnin yöunet eivät todellakaan helpottaneet tämänpäivän työntekoa. Viimeisen kahden tunnin aikana oli hilkulla, ettei silmät alkaneet luppasemaan uhkaavasti. Onneksi se oli vain pieni uhka ja pieni kävely kylmässä tuulessa ja pari kuppia kahvia helpotti uupumusta. Oli sen verran kiiruspäivä, etten kerennyt pitämään juurikaan taukoja. Oikeastaan taukoja kyllä oli, mutta ne olivat vähän turhan lyhyitä. Taas tuli väännettyä rattia koko päivän. Siis kaiken kaikkiaan kymmenen (10) tuntia. Mulle siis ihan normi päivä. Enkä normaalisti tee kuin neljä päivää töitä viikossa, mutta monen muun asian/tapahtuneen vuoksi on tullut tehtyä töitä viitenä päivänä viikossa, max. 42 tuntia viikossa. Tänään tarkoitukseni oli olla vain puolikas päivä töissä, mutta monen muun päällekkäisyyden vuoksi työpäiväni venähti normaaliksi. Se vaan tietää sitä, että seuraavan kahden viikon aikana mulla on taas ylimääräinen vapaapäivä, ellei satu jotain traagista matkan varrella. En kyllä pane laisinkaan pahakseni, vaikka teenkin pitkiä päiviä, kun teen selllaista työtä josta tykkään (ainakin vielä).

Tänään oli aamupäivästä, siis ennen kahta iltapäivällä melkoista haipakkaa. Matkustajia oli menossa moneen suuntaan ja monenlaisilla vaatimuksilla ja kulkupeleillä. Mukaan piti sovittaa pyörätuoleja ja useampi kasaantaitettava rollaattori. Joten penkistä piti tosi tiheään pomppia ulos työskentelemään. Taas "pitkästä aikaan" sain yhden matkustajan suuttumaan. Suuttuminen johtui pelkästään siitä, etten pystynyt aikatauluongelmien vuoksi kiertämään ylimääräsitä lenkkiä ja jättämään häntä ensimmäisenä Sampo-pankin oven eteen, vaan jätin hänet "vasta" siinä vaiheessa pankin eteen, kun se oli reitin puitteissa järkevintä. Kyseinen matkustaja oli siellä pankissa vajaa kymmenen minuuttia myöhemmin, jos vertaan reittikierrosta hänen vaatimaan oikaisuun. Ilmeisesti kivuttomalle ja hyväkuntoiselle eläkeläiselle kymmenen minuutin säästö olisi tullut tarpeeseen.  Ennen kaupunkiin tuloa eläkeläinen puuhui, että hänellä on pelkästään pankkiasioita hoidettava, mutta heti kun kuuli etten vie häntä heti ensimmäisenä pankkiin, niin hoidettavia asioita tuli pitkä lista. Ja kaiken kukkaraksi tämä matkustaja sanoi, että hän katsoo, että kerkeääkö hän minun matkaan reilun tunnin kuluttua, jotta pääsisi takaisin kotiin. Viisi minuuttia ennen kuin tuli lähtö juuri tälle reitille, niin eläkeläinen soitti ja sanoi tulleensa taksilla. Kuulosti tosi närkästyneeltä. Teki mieleni sanoa eläkeläiselle, että seuraavalla kerralla ei tarvitse ilmoittaa, mutta en kerennyt, kun rouva katkaisi niin nopeasti puhelun. Moneen otteeseen matkan aikana eläkeläinen kerkesi sanomaan, että Ohjaaja tekee ja lupaa aina kun hän tahtoo ja toivoo. Lipsautin siinä vaiheessa, etten ole Ohjaaja, enkä voi luvata ja täyttää samoja asioita kuin hän. Ja jos ei ole tyytväinen minun ajotaitoon tai palveluun, niin saa soittaa Pääjohtajalle. Soittamisen eläkeläisrouva aikoikin tehdä. Täytynee kait jossain vaiheessa kysyä Pääjohtajalta, että onko soittoa kuulunut.

Näihin turhanvalittajiin saa tottua, mutta vielä en oikein ole oppinut niitä sietämään. Otan ne moitteet vielä melko henkilökohtaisesti, vaikka tiedän sen tosiasian, että monet matkustajat kiukuttelee ja pulttaa kuljettajalle, koska se on siinä lähinnä ja edustaa yhtiötä ja jollekin on saatava kiukutella. Kaikki eivät aina ymmärrä/hyväksy sitä, etteivät esim. auto, aikataulu, reitti, sää ole kuljettajasta riippuvaisia. Kuljettaja voi viedä asioista terveisiä eteenpäin, mutta se ei vielä takaa sitä, että asioihin tulisi muutoksia. Sää on sellainen asia, johon kuljettaja voi vaikuttaa kaikista vähiten.

Johanna oli jättänyt kommentin minun edelliseen kirjoitukseen. Kommentissa oli hyviä pointteja/huomioita minun unettomuuteen. Heti pitää plokata pari "hyvää" vaihtoehtoa pois. Tällä hetkellä en kärsi masennuksesta. Tiedän mitä on olla masentunut tai työuupunut (tai kun ne ovat yhtäaikaa). Olen nimittäin joitakin vuosia sitten kärsinyt pahasta masennuksesta ja siihen perään kärsin työuupumuksesta. Kesti vuosia ennenkuin selvisin niistä syvistä vesistä pois. En missään vaiheessa ollut itsetuhoinen (ONNEKSI!), en "vaan" saanut mitään aikaiseksi, enkä jaksanut kiinnostua mistään, eikä mikään huvittanut. Mikään ei tuottanut iloa, eikä nautintoa. Se mitä tein oli työ, mutta se tuli tehtyä vain siksi, että sain heittää aivot narkkaan päiväksi, eikä työhön tarvinnut satsata mitenkään. Työt tuli tehtyä rutiinilla, eikä aina niinkään "hyvin". Tällä hetkellä nautin suunnattomasti työnteosta, vaikka tämän hetkinen pesti on lyhyt ja liittyy tiiviisti tämän hetkisiin opintohin sekä on "pelkästään" työharjoittelu/työssäoppiminen. Eikä työ ole henkisesti, eikä fyysisesti stressaavaa ja kaikkea muuta kuin tylsää ja yksitoikkoista (vaikka moni tuttavani väittääkin niin). Tämän työharjoittelun perusteella olen hankkimassa sellaista ammattia, johon haluan työllistyä ja tällä hetkellä myös näyttää siltä, että työllistymismahdollisuuden keväällä 2011 on melko hyvät. Joten työhön tai masentuneisuuteen unettomuuteni ei pitäisi mitenkään päin liittyä.

Tämä uneton jakso taitaa kuulua lähes perinteisiin, nimittäin olen huomannut melko usein kärsiväni  kerran, kaksi vuodessa muutamasta viikosta pariin kuukauteen unettomuudesta ja sitten "kohtaus" menee ohi jossain vaiheessa ja pääsen takaisin normaaliin uni- ja vuorokausirytmiin. Toivottavasti tämä on vain sitä. Mutta jossain vaiheessa tätä itsetutkiskelua ja -reflektointia voi jatkaa..