...mitä ajatella tästä päivästä. Eilen vaikutti ihan OK ratkaisulta se, että roikun tämän päivän Timpan kanssa autossa. Mutta en oikein tiedä oliko se sittenkään niin OK ratkaisu. "Sain" taas istua koko päivän autossa tekemättä yhtikäs mitään ja jouduin viettämään melkein kahden tunnin mittaisen kahvitauon. Tauon ajaksi olisin ihan hyvin tulla käymään kotona, mutta totesin ettei siinäkään ole mitään järkeä, kun väsyttää niin vietävästi, että jos olisin istahtanut, niin todennäköisesti olisin myös nukahtanut. Eikä minua olisi mikään herätyskello herättänyt päiväunilta. Sitten yhden pintaan mentiin sitten Timpan luo kahville. Oli muuten melko loisteliaan näkönen omakotitalo sisältäpäin. Timppa ahersi tunnin firman paperihommien parissa ja mie sain keskittyä kahvin juontiin päivän lehteen. Kun lähettiin jatkamaan ajohommia, niin eipä minun kauan tarvinnut viihtyä autossa, kun Timppa jätti minut firman kolmannen kuskin kyytiin ja matka jatkui kohti kotikaupunkia. Siinä vaiheessa olin oma-aloitteinen ja menin vielä vähäksi aikaa "kiusaamaan" Ohjaajaa. Tai oikeastaan "kiusasin" koko loppupäivän. Eli sain tehtyä ihan normityöpäivän, jos tällaista istumista voi sanoa työksi. Sovin sitten Ohjaajan kanssa, että ampaisen huomenna hänen kyytiin, jos vaikka olisi vähän enemmän tekemistä. tai oikeastaan tiedänkin, että pääsen "pikkasen" enemmän ajamaan.

Huomaa kyllä, että nyt on huomattavasti väsyneempi olo kun ei ole koko päivänä tehnyt mitään muuta kuin istunut. Tekee vaikeuksia pysyä herällään. Tänään pitäisi vielä sen verran jaksaa, että saan pakattua jotain tarpeellista laukkuun jonka vien ohikulkumatkalla Pelloon. Pitää sen verran ennakoida, ettei maanantaina tarvitse linja-autossa monen matkalaukun kanssa matkustaa. Ihmettelen suuresti miten pysyn vielä muutaman tunnin herälleen, jottten sentää kahden-kolmen aikaan herää virkeänä uuteen työpäivään!