Okei, minua risoo suunnattomasti se, että ollaan taas koulunpenkillä ja lähes turhan vuoksi. Tiisnaina opiskelittin yrittäjyysasioita ja tehtiin exceillä kustannuslaskentataulukko. Onhan se hyvä yleissivistyksen vuoksi osata ja tiedostaa, että mitä kaikkea yrittäjyyteen ja etenkin kuljetusyrittämiseen. Mutta tuo tahti ei okein sovi mulle. Istuttiin luokassa kuusi tuntia ja saatiin aikaiseksi neljä erilaista kaavioita. Tehokkuus ei ole ihan päätä huimaavaa, kun ei tarvinnut kuin pari tusinaa sanaa ja lukua kirjoittaa ja saada puoli tusinaa kaavaa kirjoitettua taulukkoon. Kyllä siinä oikein iloisesti surffailtiin netissä ja tehtiin kaikkea muuta "hyödyllistä" samalla.

Tänään sitten oltiin Rautuvaaralla maansiirtokoneitten kimpussa. Pääasiassa kuitenkin käytettiin vain minikaivuria, tavallista kaivuria ja catepillaria. Kaivureista en edelleenkään tykkää, mutta catepillarin ajoa voisin jopa harkita, jos ei muuta autoa saa ajettavaksi. Kyllä se seisoskelu ja kaivurien käyttö on aika ikävää puuhaa, ne vaihtaisin mielelläni melkein mihin vaan. Huomenna pitäsi mennä Rautuvaaralle takaisin maansiirto hommiin, mutta alkoi oikeat ajohommat onneksi painamaan päälle. Vähän omalla luvalla lähden, mutta ilmoitimpahan asiasta kuitenkin vastuuopettajalle tekstarilla. Katsotaan, että tuleeko asiasta kuinka paljon "paskaa" niskaa. Mutta siihen täytyy olla valmis, jos se hetki koittaa. Siitä huolimatta on pakko kysyä, että mitä ihmettä linja-autonkuljettaja tekee maansiirtokoneiden tiedoilla ja muutaman minuutin harjoittelulla omissa hommissa? Rekkaa niinkin voisin ajaa, mutta useimmat maansiirtohommiin liittyvät delegoin varmasti jollekin muulle. Kuten myös maansiirtokoneiden siirrot ja muut lavettiajot.

Mutta tässä parin illan aikana on aika paljon painanut ikävä. On ollut ikävä Kollia ja kotikaupunkiin. Olen jo pari iltaa kaivannut Kollin kainaloon. Jos tästä kohta kerkeän lähtemään, niin todennäköisesti keretään ilta ja aamu olemaan yhdessä. En varsinaisesti kotikaupunkiani ole kaivannut, mutta harjoittelun aikana opin tuntemaan muutamia sellaisia ihmisiä, joitten seuraa kaipaan. Oikeastaan lähinnä kaipaan Ohjaajan  puolipehmoisia juttuja. Hänen kanssaan pystyi puhumaan ihan mistä asiasta vaan.

Taitaa olla parasta lopettaa tämä surffailu ja aloittaa pakkaaminen, jotta kerkeän reilun tunnin päästä lähtevään linja-autoon.