Huomenna on sitten jänskä päivä, kun on palveluliikenteen näyttö. Tiedän kyllä osaavani hommat ihan hyvin, mutta se jännittää kaikista eniten, että kaksi alan ammattilaista tulee seuraamaan noin kolmeksi tunniksi minun tekemisiä. Toinen on koulun Näyttötutkintomestari ja toinen on työnantajan edustaja ja kaiken kukkaraksi vieläpä kilpailevasta yrityksestä. Ainut asia on missä voi tapahtua kauhea tyriminen on se, että sattuu kolari tai onnettomuus, johon mie olen syyllinen. Ja sitähän ei koskaan tiedä mitä tapahtuu, mutta toivotaan ainakin parasta.Tilannetta ei yhtään paranna se, että jännitys on sitä luokkaa, ettei nukkumisesta tule juuri mitään. Ja tällä hetkellä tuo väsymys on jo melkoisissa mitoissa kymmentuntisen työpäivän jälkeen ja puolentoista tunnin kävelylenkin jälkeen!

Näyttö alkaa jo puoli seitsämältä aamulla, pitää autoon tehdä lähtötarkastus ja sen jälkeen pitää lähteä normi keikalle. Huomenna ei kyllä ole ihan normi keikka, kun kahta vanhusta ei tarvitse hakea ollenkaan päiväkeskukseen. Toivottavasti kukaan muu ei peruuta, etenkään se ainut pyörätuolilla liikutettava. Eikä olisi pahitteeksi, vaikka tulisi aamusta ylimääräinen keikka hammaslääkäriin vietäväksi tai pitäisi hakea vielä Mane kyytiin. Mane on myös pyörätulilla liikkuva. Toivottavasti tulee muutama rollaattorilla kulkeva immeinen mukaan. Siis mahdollisimman monipuolinen ja oikein työntäyteinen aamu. Peuspalvelulinjalla on todennäköisesti on kulkijoita, kun huomenna on perjantai ja meidän kylässä on markkinat.