Tänään oli toiseksi viimeinen työssäoppimispäivä. Tuntui taas työpäivä hyvältä, kun sain rullata koko päivän auton ratissa. Vaikka oli kylmä, sateinen ja tuulinen päivä, niin mitään ryysistä ei ollut linjoilla, mutta silleen mukavasti kuitenkin oli porukkaa. Missään vaiheessa en joutunut täysin yksin ajelemaan ympäri kaupunkia. Ohjaajan kanssa oli aamusta ihan kiva ajella ja höpötellä, vaikka välillä tulee pitkiä taukoja keskusteluun. Ohjaajan kanssa on ollut helppo toimia koko työssäoppimisjakson, kun on pystytty selkeesti sopimaan työhön liittyvät asiat. Huomisen ajot on jo tiedossa, ettei tarvitse miettiä enempää kuin se, että hyppää aamulla puikkoihin.  Epävarmuusasioita on saattanut välillä jäädä roikkumaan, kun "johtoportaalta" ei ole saanut ohjeita ja/tai tietoja kuin vasta viimetingassa tai kysyttäessä, eikä aina silloinkaan. Mutta onneksi meillä kahdella asiat ovat luistaneet erittäin hyvin yhteen. Vähän on haikeaa, kun ei tarvi huomisen jälkeen enää palata työssäoppimispaikalle, mutta enpähän ole ainakaan viemässä tässä vaiheessa vakituisten työntekijöitten hommia. Vaikka niillä on sen verran tilausajoja, että tuurauskeikkaa voisi välillä päästä tekemään. Tämä kuusi viikkoinen työssäoppimisjakso on tuntunut tosi lyhyeltä pätkältä, kun on saanut tehdä kahta päivää lukuunottamatta reilusti töitä. Työnteollahan sen työn oikeasti oppii.

Mutta nyt on niin väsy, että taidan mennä vällyjen väliin.