En ole mikään jouluihminen. En ole koskaan ollutkaan, en oikein edes lapsena. Lapsena oli joululahjat melko tärkeitä, mutta siinäpä se joulun sanoma taisi ollakin. Ja oikeastaan vasta aikuisena olen oppinut syömään suurinta osaa jouluruuista, mutta useimpia niistä voisi syödä muuloinkin kuin jouluna. Yhtä hyviltä ne maistuu muulloinkin. Ainoat joulunperinteisiin liittyvät asiat meidän perheessä on nykyään jouluruuat, saunominen ja haudoille kynttilöiden vieminen. Ehkä parasta joulussa on se, että saa kaikessa rauhassa ja erittäin hyvällä omalla tunnolla nauttia taven rauhasta (meillä ei juurikaan ole harrastettu joulukyläilyjä), hyvästä ruuasta, lukemisesta, hyvistä televisio-ohjelmista (jos niitä on tullut), elokuvista, ulkoilusta ja saunomisesta. Näitä kaikea voisi tehdä muulloinkin, mutta muulloin ei niinkään ole tätä rauhaa. Vaikka olisi kuinka talvinen viikonloppu ja olisi mahdollista ottaa lunkisti, niin kaupat ovat auki aamusta iltaan, kaikilla on kauhea kiire. Mutta näin joulun aikaa melkein kaikki muutkin malttavat hiljentyä. Perheen kesken kyllä jonkin verran keskustellaan, mutta sitten kun keskustelut lipeää juoruilun puolelle, niin katoan paikalta erittäin nopeasti kirjan, lehtien tai elokuvien pariin. Minua ei juoruilu kiinnosta, eikä innosta. Mikään muu ei ole niin inhottavaa kuin juoruilu, etenkin se pahansuopainen juoruilu. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, ja vielä vähemmän sietänyt. Eikä se mitenkään, eikä missään muodossa kuulu jouluun. Pitää osata erottaa juoruilu ja tarpeellisen asioiden julkituominen. Joskus ne saattavat olla melko lähellä tosiaan, mutta kuitenkin tarkoittaavat ihan eriasioita. Joku totaisi minun nyt saivartelevan, taas vaihteeksi.Enkä nyt noin muutenkaan ole kovin innoskas juttelemaan perheenjäseten kanssa, kun samat jutut ja juorut kulkee vuodesta toiseen. Enkä ole kovinkaan innoissani siitä, että yksi sattuu olemaan erittäin huonokuuloinen, huutaa kaikki asiat ja on uskomattoman kova toistamaan asioita. Samaa juttua kerrottaessa hän saattaa palata jutun erivaiheisiin  kolmeen neljään kertaa. Sitä on tosi puuduttava kuunnella. Enkä oikein jaksa kuunnella siskojen erinomaisia suorituksia milloin mistäkin aiheesta. Siinä on ihan riittävästi perusteita sille, miksen viihdy perheen "juoruilutuokioissa".

Onneksi on noita lukemattomia kirjoja, lehtiä ja katsomkattomia elokuvia niin telkkarissa kuin dvd:lläkin. Sain kymmenkunta 60-luvun Zorro lehteä, joten niiden seuraan on niin helppo heittäytyä, ettei tarvitse kuunnella turhanpäiväisiä jorinoita. Sitten on tullut nyt monta sellaista tv-ohjelmaa tai elokuvaa, joiden parissa olen saanut oikein loistavasti ajan kulumaan. Tänäänkin on tullut sellaisia katsottavia ohjelmia kuin Kahdenkerroksen väkeä, Sibelius, Risto Räppääjä ja Simpsoneita sekä Yksin kotona ja Morsiammen isä. Sibeliusta lukuunottamatta ohjelmat olen jo ainakin kertaalleen nähnyt, mutta sainpahan jotain viihdykettä itselleni. Illallakin tulee muutama sellainen ohjelma jonka saattaa katsoa, jos ei "muuta tekemistä ole".  Zorrot, Valittujen Palojen vuosikerta sekä nuo muutamat kirjat kyllä kerkeän sitten ensiviikollakin lukemaan, joten ne saa jäädä vielä vähäksi aikaa syrjään. Niin jos on jotain hyvää tässä rauhallisessa kotijoulussa, niin jotain huonoakin. Mutta tärkeintä kuitenkin on hetken rauhoittuminen arjen kiireestä ja akkujen latailu.

Mutta kaikista eniten nautin jouluna saunomisesta. Sitä saatan tehdä päivänkin aikana useampaan otteeseen ja oikein rauhassa ja suurella nautinnolla ja hartaudella. Yksi siskoistani on jo alkanut epäilemään, että olen synnytyslaitoksella vahingossa vaitunut, kun viihdyn usein ja pitkään saunassa. Välillä saatan kyllä käydä vilvoittelemassa tai jopa lumihangessa asti, mutta saunominen on sellainen asia, josta en sitten millään pysty kuopumaan. Mekeimpä kaikki muut ovat saunojia sellaisia hätäisiä ja melko viileässä saunassa viihtyviä. Saunassa tuollainen 710 astetta on oikein hyvä, mutta kiukaan kivet pitää olla kunnolla kuumat, jotta voi heittää kunnolla löytyä. Että sellasta joulua tänä vuonna.