Päivä oli juuri niin katastrofaalinen kuin pelkäsin. Höntti on ihan uskomaton opettaja. Hän ei edes itse taida tietää mitä ja miten hän opettaa. Vaihteitten puolittajassa hänellä meni tänä aamuna ohjeistus mönkään! Hän ohjeisti, että puolikas vaihde on alhaalla ja kokonainen vaihde ylhäällä. Ei tarvinnut montaa metriä ajaa, niin jouduin toteamaan, että se meni juuri toisinpäin, eli kokonainen vaihde on alhaalla ja puolikas ylhäällä. Toinen asia mistä Höntti huomautti minua oli kiihdyttäessä, että annoin kierrosten nousta 16-17 tuhanteen kierrosta minuutissa ennenkuin vaihdoin vaihteen isommalle. Höntin mielestä vaihdetta piti vaihtaa aina kierrosmittarin vihreällä alueella, eli viimeistää 15 tuhannen kierroksen kohdalla. Sitten muutamaa tuntia myöhemmin Rovaniemen keskustassa oltiin koulun autolla. Kiihdytystilanteessa moottori "huusi" 17 tuhatta kierrosta, niin Hötti käski jatkaa pintakaasulla eteenpäin. Jos olisin jatkanut pintakaasulla, niin moottori olisi jatkanut huutamista, joten vaihdoin vaihdetta isommalle. En kuulemma olisi saanut vaihtaa isommalle vaihteelle, vaan minun olisi pitänyt jatkaa samalla vaihteella ja pintakaasulla! WTF! JUMANKAUTA, kun on vaikeaa tajuta sen miehen ohjeistusta. Tekee mitä ja miten tahansa neuvojen mukaan, niin takuuvarmasti menee perseelleen! ERäässä liikennevaloissa Höntti ohjeisti myös niin, että voi ottaa kierroksia vähän enemmän ja "hypätä" yhden vaihteen yli. Tämän saman ohjeen hän antoi myös Höpöttäjälle. Tässä vaiheessa voi taas sanon VOI ELIN! Ei tuollaista jaksa, kun tekee niinkuin Höntti ohjeistaa, niin menee vikaan, mutta jos tekee niinkuin on järkevää, niin saa taas haukut! Pakko saada joku toinen ajattamaan! Se mies ei todellakaan kuuntele mitä hän itse sanoo! Näitä ristiriitaisuuksia tuli paljon teoriatunneilla Pellossa!

Olisin halunnut jutella asiasta Uteliaan Opettajan kanssa, mutta ei tullut tilaisuutta. Jossain vaiheessa on pakko päästä avautumaan Höntin ammattitaidosta. On jaksanut ottaa kupoliin koko päivän erittäin lahjakkaasti. Tämä on tosi raskasta!

Pikkasen tuli kuitenkin lohtua siitä, että näin vähän ennen kotia lähtöä Suosikin. Tervehdittiin matkojen päästä.  Mitään muuta en kaivannutkaan. Ei Suosikin näkeminen parantanut vitutusta, mutta pientä lohtua kuitenkin toi pitkään kotimatkaan. Ei Suosikki niitä komeimpia miehiä ole, joita olen tavannut ja nähnyt, mutta hänessä sitä Jotain, joka saa mieleni hyrräämään. Suosikin silmissä on jotain, joka saa minut pelkäämään kunnon katsekontaksia. Hänellä on silmissä vähän sitä samaa mitä on Gary Siniselläkin. Ei ne kaikista sytyttävimmät ja kauneimmat silmät, mutta tuntuu, että ne porautuisi jonnekin syvälle sisään.

Mutta nyt kuin päivän pahimmat ja paras asia on kirjoitettu, on hyvä laittaa pää tyynyyn ja nukahtahtaa Kollia ajatellen!