Alkaa kohta olemaan työharjoittelu puolessa välissä ja vasta nyt olen päässyt oikeisiin töihin käsiksi. Kaksi ja puoli viikkoa on mennyt siihen, että olen pääsääntöisesti istunut vakituisten seurana autossa ja opetellut linjoja ja vuoroja. Vakiokuskit ovat olleet lähinnä ihmeissään siitä, että kuinka kauan mie joudun vain istuskelemaan, tekemättä mitään "järkevää" ja tuottavaa työtä. Siihen kysymykseen on ollut turhan vaikea vastata, kun ei Suurvisiirikään ole kysymykseen vastannut. Olen useimpina päivinä jonkun pienen yksittäisen ajon ajanut, mutta vakiokuskit ovat olleet aina mukana. Maanantain ja tiistain olin iltavuorossa. Pääsin sitten ajamaan valvotusti viiden jälkeen. Tiistaina KakkosJaska sanoi, että ajo huomattavasti parani yhdessä yössä ja minut voisi päästää yksinään ajamaan. Kyllä se näköjään kesti ennenkuin Suurvisiiri alkoi kyselemään, että jos alkaisin "jo" ajamaan. Vastasin, että lähen ajamaan heti, kun mulle annetaan auto, vuoro/linja, vaihtokassa ja "turvakortti", jotta myyntilaitteen saa auki.

Nyt viimein ja vihdoinminut päästettiin ajamaan. Reitti on torstai-illasta asti täysin sama. Onhan se helppo ja yksinkertainen, mutta jostainhan se on aloitettava. Mutta parasta tässä on juuri se, että pääsee tekemään juuri sitä mitä haluaa oikeasti tehdä koulutuksen jälkeen. Kyllä minusta vielä linja-autonkuiljettaja tulee, kunhan saan koulutuksen käytyä loppuun. Kunhan saisi vielä työpaikankin.

Yksi asia minua on rasittanut kolmen viikon aikana. Se on yllättävän rasittavaa, kun ei ole ollut varmaa tietoa työvuoroista. Välillä tieto  työvuorosta on tullut vasta kyseisenä päivänä. Tiedän, ettei tuohon kohteluun tarvitse suostua, mutta en itse ole niin hirveästi asiasta pitänyt meteliä enkä sterssaantunut. Saa firmassa vakituiset työntekijät ja Suurvisiiri stressata minun työvuoroista. Nyt on jopa loistavasti, että tänään on sunnutai ja mulla on tiedossa koko viikon työvuorot tiedossa. Eihän se kyllä yhtään ihmettele, että vakituiset myös stressaantuvat minun poikkoilusta vuorosta toiseen. Vakituiset tekevät yleensä pari viikkoa putkeen samaa vuoroa ja sitten viikonloppuvapaan jälkeen saattaa vuoro vaihtua. Vakituisetkaan eivät välttämättä ole saaneet tietää minun ko. vuorolle tulosta vasta kuin sitten kun olen vuoron alkaessa ilmaantunut hallille tai reitin varteen. Kyllä se jonkin verran sotkee myös vakituisen omat suunnitelmat. Vaikka nyt firman yksi loistavimmista työntekijöistä on ollut lomalla, niin sen verran olen muilta saanut kuulla, että KO. välillä aika rankan kaavan mukaan vittuillut Suurvisiirille minun kohtelusta.  Ei se ole ollut helppoa tehdä Suurvisiirin kanssa yhteistyötä. Meidän välillä on näkymätön suuri muuri, jota kumpikaan ei oikein osaa kiertää eikä ohittaa. Osa syynä tähän näkymättömään ongelmaan saattaa olla se, että Suurvisiiri on vahvahti uskonnollinne mies ja hänen mielestään naisen paikka on kotona. Tästä asiasta ei oikein kumpikaan osaa keskustella. Ei Suurvisiirin mielipiteteet ja vakaumuset eivät minua irveästi hetkauta, mutta kyllä niillä on valitettavasti vaikutusta yhteistyöhön. Jos tässä seuraavien viikkojen aikana tuo näkymätön muuri ei katoa, niin enpähän usko saavani kyseisestä firmasta töitä. Mutta onhan tässä vielä aikaa todistaa yhteistyökyky ja osaaminen!

Nyt on vaan laitettava kaikki likoon ja oltava erittäin joustava ja kärsivällinen. Nyt vaan nukkumaan, jotta jaksaa painaa ensiviikon iltavuorossa töitä.