Toiseksi viimeinen viikko työharjoittelusta on takana. Asiat meni niinkuin tähäs asti aina. Eli keskusteltiin Suurvisiirin kanssa tekstiviesteillä minun työvuoroista, vapaapäivistä, poikkeuksista ja kaikesa muusta työhön liittyvästä. Aina, kun naamatusten tavataan, niin mies ei pukahdakkaan asioista, mutta ootas, kun lähen linjalle, niin alkaa puhelin piipittämään tekstiviestejä. Tiedän sen, ettei tällaiseen käytökseen tarvitse suostua, eikä hyväksyä, mutta älämölöä en ole viitsinyt nostaa, kun asiat muuten hoituu ja tarvittaessa Kauko-Ohjain paikkaa Suurvisiirin saamattomuutta. En tiedä onko Suurvisiirin saamattomuutta vai sitä, että mies hundeeraa asioita kauhean pitkään ja perusteellisesti, eikä mies oikeastaan stressaa mistään. Ja kun firma työllistää Suurvisiirin ja neljä (4) hänen poikaansa ja neljä (4) muuta miestä sekä muutaman keikkakuskin, niin asioiden perinpohjainen hundeeraminen on melko yleistä. Huomaa kyllä, että ovat isänsä poikia, eivät mistään stressaa ja ottavat kaikki asiat turhankin lunkisti. Niin kuulema on aina ollut ja aina tulee myös olemaankin, jos Suurvisiiri pysyy  firman johdossa. Kuulemma välillä firman asioista on nokkapokkaa Suurvisiirin ja poikien välillä, mutta se pietetään aina poissa ulkopuolisten näkyviltä.

Torstaina menin käymään Kemissä katsatuskonttorilla viemässä ammattipätevyystodistuksen kirjattavaksi järjestelmään ja anomaan toista ajokorttia, johon tulee ammattipätevyysmerkinnät. Ajovarmalla oli ohjelmat pikkasen pahasti sekasin, kun merkintää ei saanut syötettyä järjestelmään, eikä korttia anottua. Lupasivat selvittää asiaa, mutta mulle asti ei ole vielä tullut mitään informaatiota. Maanataina pitää varmaan soittaa ja kysyä asiaa. Kemistä takaisin tullessa tulin firman autossa. Erkka oli kuskina. Erkan kanssa juteltiin niitä näitä. Erkka nakkasi juuri siitä, että olen tehnyt nyt paljon iltavuoroja, juuri sen vuoksi, että oudot autot tulevat tutuiksi ja opin asiakastilanteissa käyttämään rahastuslaitetta. Onhan se iltavuoro helppo, kestää vain yhdeksän (9) tuntia, eikä ole kuin yksi semiruuhkanen vuoro. Muut työvuorot ajoineen ja taukoineen saattaa pisimmillään kestää 11-12 tuntia. Useampaan vuoroon sattuu ruuhkavuoroja useampi ja koululaisia, etenkin kielikoululaisia, joutuu kuskaamaan pariin otteeseen. Mutta eipähän ennenkuin sanoin olevani halukas tekemään nuita iltavuoroja, niin firman  vakituiset kuskit eivät ole olleet kovin innokkaita tekemään. Tottakai siinä on pointti, että minunkin pitäisi tehdä niitä kuljettajalle tulevia pitkiä päiviä, mutta onhan minun pitänyt saada myös itsenäisesti ajaa ja tehdä normaaleja kuljettajan tehtäviä myös vähän rauhallisemmilla vuoroilla, jolloin ei ole kiirettä ja pieniin virheisin ja korjailuihin on aikaa.

Eilen Suurvisiiri puheli ohikulkiessaan, että mulla ei olisi ensiviikolla iltavuoroja, joten tekstailin Kauko-Ohjaimelle asiasta.  Ei kestänyt kuin hetki, kun siltä mieheltä tuli vastaus. Ensiviikon työvuorot oli ihan ok, mutta samalla selvisi, että ne ovat laittaneet minut myös seuraavan viikon listalle myös ajohommiin. Eihän siinä oikeastaan muutoin olekaan ongelmaan, mutta tiistain jälkeen minun pitäisi olla Rovaniemellä koulun penkillä takaisin. Ei koululla ole mulle mitään ihmeellistä, mutta pikkasen epäilyttää, että hyväksyykö koulu sitä. Joten tässä on asiat kohta pahemmin levällään kuin Jokisen eväät!