Alkaa tämä työharjoittelu olemaan uhkaavasti lopussa. Enää ei olisi kuin kaksi viikkoa jäljellä. Työharjoittelun aikana en kerkeä antamaan viimeistä näyttötutkintoa, mutta annan sen heti ensimmäisenä maanantaina työharjoittelun jälkeen, eli 4.4. Saa työnantaja työllistää minut koko työharjoitteluajan täysipäiväisesti.

Okei, tykkään tästä työstä. Tykkään olla linja-autonkuljettaja. Myönnettävä on, että melko raskaalta tämä tuntuu. Ei tämä fyysisesti ole raskasta, mutta joutuu olemaan koko työajan skarppina. Olen saanut tehdä iltavuoroja. Iltavuorot ovat lähes kaikista rauhallisimpia vuoroja, saa rauhassa opetella, eikä tarvi hosua. Nyt alkaa olemaan rahastuslaitekin jo tuttu, mutta sen käyttö ei ole vielä oikein kunnolla hallussa. Tai oikeastaan hallussa on, mutta sen monipuolinen käyttö ei ole vielä kovin varmaotteista. Parasta tässä on ollut se, että olen päässyt itse ajamaan ja tekemään niitä oikeita töitä. Ja melkeimpä kelissä kuin kelissä. Eihän näitä hommia opi muuten tekemällä. Tässä vaiheessa on oikeastaan pakko todeta, että kaikkea sitä autoon jää. Tämä taitaa olla ihan normaalia, että lompakoita, puhelimia, matkakortteja, hanskoja, pipoja ja sateenvarjoja jää. Mutta en ymmärrä miten koululaiselta jää reppu, joltain jää tekohampaat tai kengät autoon. Etenkin kun kengät oli päällisin puolin vähän käytetyt ja siistit. Ei niitä kenkiä ole kukaan kysellyt toimistolta. En ainakaan ole huomannut, että joku olisi autosta sukkasillaan poistunut, joten on syytä pikkasen ihmetellä kenkien jäämistä autoon.

Yksi asia minua ärsyttää. Nimittäin se, että yksi sanoo tietyt ohjeet työasioiden hoitamiseen, mutta parin päivän päästä saa kuulla, että asiat pitäisi hoitaa vähän toisella tapaa. Se tässä etenkin ärsyttää kaikista eniten, että Suurvisiiri antaa ne ensimmäiset ohjeet ja korjaavan ohjeistuksen antaa sitten Suurvisiirin poika tai sitten Kauko-Ohjain. Suurvisiiri on muutoikin sellainen, että sitä miestä ei saa hermostumaan ja hän ottaa monia asioita vähän turhankin lunkisti. Monelta muulta saattaisi jossain tilanteessa tulla pari ääräpäätä, niin Suurvisiiri heittää siinä tilanteessa jalat pöydälle, kädet niskan taakse ja toteaa rauhallisllisesti, että "Hundeerataan!". Välillä, kun kysyy, niin vastauksen saa vasta parin tunnin kuluttua. Ainut kysymys mihin olen saanut melko ripeästi vastauksen, kun olen kysynyt, että mistä kaappaan itselleni illaksi työvälineen.

Huomaa jällee, että olen tehnyt kuusipäiväisen työviikon, kun ajatus katkeaa vähän väliä. Joten kait tämä kirjoittaminen on ainakin hetkeksi lopetettava!