Huomaan jälleen kevään tulleen. Ihmisiä on on taas vähän enemmän liikenteessä. Vaikkei vielä keväisen lämmintä olekaan ollut, niin ihmiset ovat alkaneet kuoriutumaan talviturkeista. On tässä huomannut itsessäkin kevään merkkejä. Tulee erittäin tiivisti tiirailtua vastakkaisen sukupuolen edustajia. Ja niitä komeita uroita on ollut sitten ihan kiitettävän, mukavan paljon liikenteessä. Liikkuvan ammatin hyviä puolia, että niitä ihmisiä näkee. Ja kun ne sattuu olemaan sellaisia henkilöitä, joissa silmä lepää. Eihän sitä julkisesti pysty töissä kuolaamaan, mutta jostain kumman syystä mieli piristyy, kun saa katsella jotain nättiä, komeeta, upeaa. Sormet kyllä syyhyää, että pitäisi päästä kaikkea kaunista ja komeaa hipelöimään. Sen verran hyvin pitää pitää näpit kurissa, ettei mitään sopimatonta ja laitonta mene tekemään.

En oikein tiedä miten tähän pitäisi asiaan suhtautua, että olen ihastunut kolleegaan. Mikäs siinä, kun mies on komea, loistavalla huumorintajulla varustettu, hyvä keskustelija, sulava käytöksinen ja muutoinkin mukava ja loistava seuramies. Sen miehen seurassa olen ihan täysin sulaa vahaa. Olen yrittänyt kyseisen kolleegan seurassa olla ihan viilesti ja käyttäytyä normaalisti. Ilmeisesti en ole kovin hyvin onnistunut siinä, kun duunikaveri vähän kuittaili "Komeanmiehen" läsnäolosta! En kieltänyt, enkä myöntänyt ihastumista, mutta luulempa ettei se kuitenkaan vakuuttanut duunikaveria. Mutta eipä hän ole ainakaan kuittaillut, vaikka tilaisuus on ollut useampaan otteeseen.