Joo, en missään nimessä ole taikauskoinen, mutta joskus on vaan päiviä, että kaikki tai ainakin melkein kaikki menee pieleen.

Aamulla poikkesin toimistolle ja sain kouraani ensimmäisen tilinauhan. Tilinauhassa piti näkyä edellisen neljän viikon palkka. Joo palkka näkyi ja oli muutoin oikein, mutta oli "vain" sata kertaa suurempi, mitä olisi pitänyt olla. Joten heti toimistolla menin nettipankkiin ja repesin ihan kunnolla. Koska en ollut saanut kuin kymmenen prosenttia (10%) palkasta. Suurvisiiri ei koskaan kiroile, mutta nyt se oli hilkulla, kun kuuli ja näki tilanteen. Palkanlaskenta ja muut tiliasiat on ulkoistettu erääseen hyvään ja hyvämaineiseen tilitoimistoon, mutta nyt tuli kuulemma ensimmäisen kerran ihan "kunnon" moka palkanlaskijalla. Ei siinä mitään se hoidetaan heti maanantaina kuulemma kuntoon, kun palkanlaskija saapuu takaisin työnäreen. Hän on lähtenyt jo keskiviikkoiltana viettämään pitkää viikonloppua. Okei, kiireessä sattuu inhimillisä erehdyksiä, mutta olisi ollut tarve vähän isommalle palkalle, jotta olisin saanut pari laskua maksettua. Onneksi yhdessäkään laskussa ei ollut eräpäivä perjantaina. Eikä viikonlopun tai maanantain aikana, kun luulen ettei palkan erotus ole kuin tiistaina tai vasta keskiviikkona minun tilillä.

Iltavuoron aikana ei nyt mitään kummallisempaa sattunut, mutta viimeisellä paluumatkalla alkoi linja-auto kiukuttelemaan. Matkan varrelta lähetin Suurvisiirille viestin, mutta tiesin jo etukäteen ettei hän ainakaan vastaa. Ei todennäköisesti olisi vastannut kukaan mukaan perjantaina kymmenen jälkeen illalla ja Suomen jääkiekkomatsin aikana. Auton kiukuttelu ei tullu mulle yllätyksenä, eikä sen kiukuttelu ollut niin suurta ja vakakaa etteikö autolla olisi voinut turvallisesti ajaa, mutta matkanteko muuttui rauhallisemmaksi ja huomattavasti enemmän ennakoivaksi. Saakoon Suurvisiiri hoitaa asian huomenna huoltomiesten kanssa. Teknisiä ongelmia saattaa ilmetä aina aika ajoittain. Tekniikka on ihmeellistä, eikä sen toimintaa aina voi mitenkään järjellä tai millään logiikalla selittää.

Ja jotenkin tämän päivän (siis perjantain) kruunasi se, että olin hakenut päivällä linja-auton toimistolta ja jättänyt oman laina-auton toimistolle. Jätin Suurvisiirille avaimen ja sanoin, että toivottavasti auto löytyy sitten illalla varahallin pihalta. Sinne minne jätin ja oli tarkoitus muutoinkin jättää linja-atuo. Ei se mitenkään yllättävää ollut, ettei laina-auto ollutkaan siellä. Yhdentoista jälkeen illalla ei varmaan kukaan olisi enää vastannut puhelimeen, ei ainakaan sellainen joka olisi tiennyt jostain asiasta jotain. Joten tein johtöpääröksen, että on tasan kaksi vaihtoehtoa: laina-auto on toimisto pihalla tain sitten se on jostain syystä palautettu oikealle omistajalle, eli isälleni. Otin riskin ja lähdin kävelemään toimistolle ja olihan se siellä. Olin onneksi ottanut vara-avaimen mukaan, kun varsinainen avain on Suurvisiirillä tai hänen toimiston pöydällä.  Avain ongelma selviää varmaan huomenna siinä vaiheessa, kun herään ja soitan Suurvisiirille, ellei hän jo soita ennen aamu seitsämää. No, onneksi ei ollut mikään kauhean läämon kesäyö, jotta pieni ketutus pääsi viilenemään kävelymatkan aikana. Odotellaan mielenkiinnolla lauantaita!