Viimekuun viimeisenä päivänä olin lähdössä käymään Pellossa, kun liukastuin ja ilmalennon aikana taisin tehdä tupla kierteellä. Kävellessä nilkka tuntui kipeltä, mutta oli pakko jatkaa matkaa. Kun olin menossa sinne Pelloon linja-autolla ja minun oli pakko keretä melkeimpä hinnalla millä hyvänsä siihen kyseiseen linja-autoon. Muuten en olisi kerennyt Pelloon koulutushaatatteluun. Onneksi en jotunut Pellossa kauhean montaa kilometriä kävelemään. Onneksi kuitenkin menin käymään, sillä pääsin hakemaani koulutukseen.

Kotia kohti tullessa linja-autossa istuminen ei todellakaan tehnyt nilkalle hyvää. Aina kun auto kolahti, niin ihan ihan varmasti sattui. Heti tapaturman jälkeen olisi pitänyt saada nilkkaa jotain kylmää, mutta lunta en jostain syystä viitsinyt kenkään laittaa. Noh, eihän sitä pelkästään nilkan venähtämisen vuoksi lääkäriin mennä, eikä olisi enää illalla mitään mahdollisuuksiakaan, kun pitää mennä Keminn keskussairaanlaan, kun Torniossa ei ole iltaisin, öisin, viikonloppuisiin ja pyhäpäivinä omaa lääkäripäivystystä. Kemi ei olisi tainnut edes minua keskiviikkoiltana edes huolia, kun en ollut hengenvaarassa, eikä ollut selvää murtumaa nilkassa.

Noh, keskiviikon ja torstain välesenä yönä nilkkaan tuli ihan kauheat tuskat. Otin reilun tunnin välein kaksi burana 400mg:sta. Hetkeksi ne auttoivat, mutta viiden aikaan soitin sitten hätäkeskukseen, kun jalan päälle ei voinut astua ollenkaan. Ambulanssi kävi pihassa, kopeloivat nilkkaa ja totesivat ettei siinä murtumaa tunnu. Sitoivat nilkan ja kävivät hakemassa minulle kyynärsauat Tornion terveyskeskuksesta. Ambulanssi ei suostunut minua viemään Kemiin, kun terveyskeskuksen päivystys aukeaisi reilun parin tunnin kuluttua.

Siinä se muutama tunti meni ihmetellessä ja kärsiessä. Sitten vähän ennen kahdeksaa soitin taksin ja menin terveyskeskukseen.  Päivystykseenkin pitää mennä ajanvarauksen kautta. Heti kahdeksalta menin varaamaan aikaa, se helpotti lääkärille pääsyä. kun ambulanssin porukka välitti röntgenin tarpeellisuudesta terveyskeskukseen. Pääsin lääkärin vastaanotolle 8.20, siis yllättävän nopeasti. Lääkäri kopeloi nilkkaa ja totesi, ettei torstaille ole röntgen auki, mutta yhdeksältä kuulee, että voiko Haaparannan röntgen ottaa minut kuvaukseen.  Ei pystynyt, joten "pääsin" taksilla hurruuttelemaan Kemiin keskussairaalaan. Taksikuski oli oikein mukava ja puhelias.

Sitä kuitenkin jäin ihmettelemään, eikö ambulanssikuskeille ilmoiteta onko röntgen auki vai ei seuraavana arkipäivänä? Se auttaisi heitä tekemään päätöksen potilaan siirrosta keskussairaalaan vähän toisin perustein. itsekeskeisesti ajateltuna, jos he olisivat vieneet minut jo aamuyöllä Kemiin, niin olisin ollut jo päivällä kotona ja olisin kerinnyt hoitamaan muut omat asiat. Sehän on monien tiedossa, että Torniossa ei ole kuin yksi röntgenhoitaja, joten hänen sairastuttuaan tai ollessa ylityövapaalla tai lomalla, niin röntgen ei ole auki!

Kemissä sitten kävin melkein heti röntgenissä, sen jälkeen alkoi piinaava odotus. Tiesin sen, etten ole mikään kiire tapaus, mutta on se aika tuskasta odottaa, kun ei pysty juuri mitään tekemään ja väsytti kun edellisenä yönä ei tullut nukuttua kuin kolmisen tuntia. Reilun kolmen tunnin odottelun jälkeen pääsin lääkärin puheille. Sekin lääkäri kopeloin nilkkaa ja totesi, ettei nilkassa näy mitään murtumaa, mutta kuitenkin hän määräsi vielä magneettikuvauksen nilkalle. Sen jälkeen odotin toiset kolme tuntia. Sen jälkeen lekuri tuli kertomaan, että sääriluussa näkyi kolhu ja nivelen lähellä oli "luunsiru", joka aiheuttaa nyt särkyä. Sille ei tehdä yhtikäs mitään, kun se ei estä nilkan liikkuvuutta, eikä oikeastaan muulloinkaan. Ei muuta kuin sauvoilla keventää askelta ja pahimpaan särkyyn 600mg:sta ibuprofeenia. Se oli sitten kiitos, kiva, moi ja hyvää kotimatkaa. Sain onneksi paluumatkaakin varten taksin. Olin "vasta" viiden jälkeen kotona. Pikkasen niikuin väsytti, mutta oli pakko päästä käymään apteekissa ja kaupassa. Se kyllä oli aika tuskien taival. kun kävin noin kilometrin kävelemässä, jottain ruokaa ja kipulääkkeet.

Että näin se alkoi minun pääsiäisloma. Onneksi ei ollut mitään menoja sovittuna pääsiäiseksi. Tänä pääsiäisenä nautitaan vaatimattomasta ruuasta, huonoista telkkariohjelmista ja hyvästä seurasta, kun pari kaveria tulee poikkeamaan yökylässä. Mutta tiistaina "pitäisi" aloittaa koulutus Pellossa. tiesin jo torstaiaamuna, että pääsen koulutukseen, mutta en sitten ajatellut ottaa puhelinnumeroita mukaan, jotta voisin sopia ensiviikon majoittautumisesta koulutuspaikan läheisyydessä. Toivottavasti tiistaina sen asian kerkeää hoitamaan. Olen hivenen huolissani sen suhteen. Eli pientä jännitystä on ilmassa.