Tänään oli vaihteleva päivä. Taas uusia ihmisiä kuljetettavaksi ja oli myös jo tuttujakin matkustajia. Tänään olen kyllä nauttinut autolla ajosta. Mutta ajoittain joutuu ajamaan aikamoista haipakkaa, jotta pysytää edes jotenkuten aikataulussa. Onneksi useammassa tapauksessa rajoitukset hieman ylittyi, mutta silloin ei ollut matkustajia kyydissä. Yhteen otteeseen jouduttiin oikasemaan piirretystä reitistä. Onneksi oikaisu tapahtui silloin, kun ei tarvinnutkaan viedä Kaakamon vanhalle Op-pysäkille erästä matkustajaa, niin päästiin samantien jäämään erään pyörätuolivanhuksen luo. Jos sitä oikaisua ei oltaisi tehty, niin aikataulu olisi alkanut mättämään ihan kiitettävästi. Tämä vajaan kahden kilometrin oikaisu on ihan sallittu tälle reitille, jos se on vaan mahdollista ja mahdollisuus on kuulemma melko harvoin.

Tänään sitten jo jouduin molemmat reitit ajamaan kertaalleen yksin. Siinä se olikin sitten, jännitti tosi paljon. Melkeimpä jännitti yhtä paljon kuin eilenkin.Oli jotenkin orpo olo siitä, ettei autossa istunut Ohjaaja vahtimassa minun ajoa. Se tuntui jotenki orvolta, ettei voinutkaan kysyä keltään osaavalta henkilöltä neuvoa. Se on ollut tässä hommassa se hyvä puoli, että matkustajat tietävät miten auton pitäisi kulkea ja minne, kyllä he tarvittaessa opastavat, jos "eksyn" reitiltä tai joku vakiasiasiakas meinaa jäädä pois kyytistä.

Tänään sitten Ohjaaja antoi mulle luurinkin sitä varten, että vastaan kaupunkilinjojen puhelimeen ja tarvittaessa poikkean hakemaan matkustajia. Eräs matkusta hölmistyi minun puhelinvastaamiseen, että hän tarkisti, että soittiko varmasti oikeaan numeroon. Tuli sitten toinenkin soitto, ensiviikolle tuli peruutus ettei erästä tarvitsekkaan kuskata. Mutta tämä päivä alkoi jo sujumaan vähän taas paremmin. Eli ehkä toiveita siitä on, että minusta vielä joskus kehittyy oikea linja-autonkuljettaja.

Yhden positiivisen asian olen huomannut näitten kolmen päivän aikana. Nyt ei ole tullut hartiat ja yläselkä kipeäksi ollenkaan. Edellisen työssäoppimisjakson aikana ihan parin päivän sisällä aloin kärsiin hartia- ja niskasäryistä, kun en päässyt muuta kuin istumaan linja-autossa, mitä nyt välillä rahtipaketteja kanniskelemaan. Nyt pääsen veivaamaan rattia ihan kiitettävän paljon ja melko usein joutuu vanhuksille rollaattoreita läjäämään ja nostelemaan autoon, kuten myös kauppakasseja. Kaula on valitettavasti tänään vähän vihoitellut, ettei ole äkkinäisiä liikkeitä oikealle kestänyt tehdä. Tänään käytetään reilusti "hevossalvaa" . Sillä yleensä on tällaiset "krampit" kadonneet melko nopeasti.