Kun aamulla kiskoin työhousut jalkaa, niin jouduin kiristämään vyötä, jotta housut pysyisivät jalassa. Sen jälkeen kiiruhsin puntarille. Puntari näytti kymmenne kiloa vähemmän kuin 16 päivää sitten. Aika rajusti on tippunut paino, mutta syyhän on selvä; melkein kymmenen tunnin mittaiset työväivät, enkä kerkeä työpäivän aikana syömään. Se on jo paljon, että kerkeä kaksi kupillista maitokahvia ja reilun litran vettä juomaan päivän aikana. Yllättävää kyllä, ei muuten ole missään vaiheessa heikottanut, eikä päätä särkenyt, vaikken ole syönytkään päivän aikana. Iltaisinkaan ei ole ole ollut juuri lainkaan nälkä, mutta jotain on tullut, edes vähäsen, syötyä.

Painon pudotuksen olen kyllä huomannut muutenkin kuin vaatteissa, on ollut liikkuminen helpompaa, energiaa on riittänyt muuhunkin kuin työntekoon (jos en ole saanut jotain aikaiseksi, se on mennyt kokonaan laiskuuden piikkin!), eikä väsytä niin paljon kuin ennen (vaikka nukun yhtä heikosti kuin ennenkin, eli 4-6h/vrk) ja mielikin on ollut parempi ja pirteämpi kuin aikaisemmin. Mieleen on tainnut vaikuttaa myös se, että työssäoppimisen (=työharjoittelun) aikana olen saanut tehdä sellaista työtä, jota voisin tehdä työkseni, työkaverit ovat mukavia (vaikka ovat yhtä lukuunottamatta miehiä, tai juuri sen vuoksi), olen saanut olla omassa kodissani pitkästä aikaa ja lähelläni on enemmän itselleni tärkeitä ihmisiä täällä kuin Pellossa. Oikeastaan olen riemuinnut monesta asiasta reilun parin viikon aikana. Jopa kaukokaipuustani! Illan viimeinen ja aamun ensimmäinen ajatus on aina liittynyt joten Kolliin. Suhde taitaa olla vakavaa...... ;)