Pitihän sitä vuorokausilepoa tulla tuhlaamaan kirjastoon. Tässä on pakollinen kolmen tunnin tauko ennen "iltakeikkaa". Käytiin jo päivän ensimmäinen keikka Rovaniemellä. Eipä tänäänkään ollut kauheaa tungosta linja-autossa; oli jopa neljä matkustajaa mennessä ja pari pakettia, tulessa ei ollut kuin neljä pakettia. Enään ei olisi kuin kaksi aamua jäljellä työssäoppimisesta. BYÄÄHH! En vielä haluaisi lopettaa työssäoppimista. Kuskin kanssa on ollut ihan mukavaa kulkea eestaas. Kaikki hauska päättyy näköjään aina ja aikanaan. Kuski on eilen illalla käynyt sen ainoan keikan yksinään, jos sen olisin tiennyt, niin olisin hypännyt kyytiin.

Lauantaina sisko kävi muksunsa kanssa ohikulkiessaan hätäisesti kylässä. Muksu on 12-vuotias ja hän ihmetteli että miten minä viihdyn Pellossa. Eihän minun täällä tarvitsekkaan juurikaan viihtyä. Päivät menee koulussa tai työssäoppimisessa ja illoilla on aina jotain pientä tekemistä tai sitten on illalla niin väsynyt, että kellahtaa suorin vartaloin nukkumaan. Nyt kun olin ensimmäistä viikonloppua viettämässä Pellossa, niin täällähän oli kauheat sembalot. Oli nimittäin Poikkinaintiajot ja lauantaina Cafe Soikassa Matti Nykänen. Kuski kertoi kuulleensa, että liput Nykäsen keikalle olisi maksanut yli kaksikymppiä ja musiikki oli tullut playbackinä.  Vakuuttavaa on tuo "elävämusiikki", kun se soitetaan taustanauhalta ja itse artisti ja bändi on laulavinaan ja soittavinaan. Itse maestro oli ollut nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta. En mennyt katsomaan Nykästä, eihän sellaisen pellen keikasta kehtaa maksaa mitään. Vaikka keikalle ilmaiseksi pääsisi, niin en menisi.