Okei, olen tässä firmassa ensimmäinen nainen, joka on oikeasti tienaamaassa jollain muulla kuin siivoamisella. Suurvisiirin vaimo ja yhden kuskin vaimo ovat jossain vaiheessa käyneet siivoamassa toimistotiloja ja linja-autoja sisältä, mutta "valitettavasti" mie olen ensimmäinen nainen, joka tienaa ajamalla. Firman autoja säilytetään kahdessa eri paikassa. Toiseen paikkaan, joka sijaitsee lähempänä asuntoani on 3,6 kilometrin matka, hallille on 5,1 kilometria. Työharjoittelun (=työssäoppimisen) aikana mulle aina tuotiin auto toimistolle (noin 300 metrin matka) ja useimmiten sain jättää auton toimistolle. Paitsi iltavuorossa, jolloin pari kertaa "jouduin" jättämään 3,6 km:n päähän. Kyseisinä iltoina mulle oli järjestetty Suurvisiirin tai hänen poikiensa toimesta autokyyti kotiin. Vain muutaman kerran "jouduin" kävelemään kotiin. Työharjoittelun aikana monen kanssa tuli puheeksi, että olen autoton ja heistä moni teki omalla tai firman autolla poikkeaman, jottei minun olisi tarvinnut kävellä "kaameaa" 3,6 kilometiä! Nyt kun olen ollut palkallisessa työssä, niin muutamat saattaa soittaa tai lähettää tekstarin, että hakevatko heistä joku minut töihin? Ei minua tarvi hakea töihin! Ei missään nimessä! Mie kyllä jaksan/pystyn/voin mennä töihin kävellen, pyörällä tai jollain muulla konstein! Itsensä liikuttaminen työnääreen on jopa suotavaa!

Noh, onhan kolikolla se toinenkin puoli. Aina ei tunnu kivalta illalla yhdentoista jälkeen tai ennen aamu viittä "tuhlata" aikaa työmatkan kävelemiseen, mutta itsepähän olen autottomuuden, asuinpaikkani ja työpaikkani valinnut. Ei mulla ole koskaan aikaisemmin työnantaja tai duunikaverit olleet noin huolisaan, että miten pääsen töihin tai töistä kotiin. Tuo on jotenkin hämmentävää.