Tänään oli sitten ensimmäinen työssäoppimispäivä tähän jaksoon. Työt alkoi 6.50, työmatkaa ei ole kuin vaivaiset 50 metriä, niin matkoihin ei juurikaan aikaa kulu. Heti "jouduin" puikkoihin, kun Ohjaaja saapui. Eipä tuntunut hassumalta ajettavalta Mersun Spritteri. Aamun ensimmäinen ajo oli muutaman mummelin hakeminen. Ohjaaja ajoi takaisin kaupunkiin näyttääkseen palvelulinjan erityishaut. Näyttäminen meni osittain pipariksi, kun osa oli peruuttanut aamun lähdön. Yksi pyörätuolissa ollut ihminen käytiin hakemassa. Ohjaaja lykkäs pyörätuolin autoon, mutta perille päästyä mie jouduin ottamaan pyörätuolin ulos autosta. eihän siinä oikeastaan ongelmaa ollut, mutta en tunne itseäni kovinkaan varmaotteiseksi luiskalla. Pyörätuoli laitetaan (ja otetaan pois) luiskaa pitkin.

Heti kun päästiin takaisin kaupunkiin ja linja-autoasemalle, niin "jouduin" hyppäämään takaisin ratin taakse. Ei muuta kuin heti linjalle opettelemaan. Eihän se yhtään huono homma ollut, olihan se tuttu ja turvallinen linja, "Kivirannan keikka", jota viime talvena useampaan otteeseen käytin hyväkseni mennessäni vanhempieni luokse. Toinen linja on Pirkkiön keikka, jonka olen vain kerran joskus aikaa sitten ajanut huvikseni läpi. Sillä keikalla Ohjaaja sain opastaa minua muutamaan otteeseen, mutta toisella kerralla reitti oli selvää pässinlihaa. Kivirannan keikkaa ajetaan kolme kertaa päivässä ja Pirkkiön keikkaa kaksi kertaa. Aamulla ja kahden pintaan ollaan palvelulinjalla vanhusten ja vammaisten liikuttamiseksi ja kyytiin sopii pari koululaistakin. Joten koko päiväksi riittää ajamista.

Huomasi kyllä heti aamusta, että tänään on ollut joillakin eläkkeen maksupäivä. Sen verran moni eläkeläinen lähti hoitamaan mm. pankki-  ja kauppa-asioita pitkin reittejä. Kaupungissakin oli lyhyen bussimatkan tarvitsijoita. Oikeastaan kaikki olivat niitä vakiomatkustajia, joihin olen törmännyt viimetalvena. Rahalla maksavia matkustajia oli yli kaksikymmentä (20) ja siihen päälle pari veteraania ja taksikortilla kulkevia, joten matkustaja saldo oli kauniiksi syyspäiväksi yllättävän paljon. Pääsääntöisesti matkustat olivat liikkeellä aamupäivällä, iltapäivä oli huomattavasti rauhallisempi. Ei meinattu pysyä aikataulussa, etenkään aamupäivällä. Aikatauluongelmat johtuivat osittain matkustajamäärästä ja minun kokemattomuudesta. Mutta tässähän on vielä aikaa harjoitella jonkin aikaa. Sitten homma alkaa olemaan hanskassa ja hanskat pysyy käsissä, niin täytyy varmaan sopia palveliikenteen näytöstä. Täytyy saada yhteensä seitsämästä  (7)eri kategosiasta antaa näyttö hyväksyttävästi, jotta olisi mahdollisuus saada koulutus suoritettua loppuun ja ammattipätevyys taskuun. Kuusi on vielä suorittamatta, kun työkoneista tuli jo näyttö annettua.

Tänään oli pitkä ja raskas päivä. Uusien asioiden oppiminen ja skarppina oleminen on yllättävän raskasta. Eikä tuolla työpäivän pituudellakaan ollut piristäviä vaikutuksia. Oli muuten kymmenen (10) tunnin työpäivä, eikä taukojaan ollut kuin neljä kappaletta, yksi oli vartin tauko ja kolme oli kymmenen (10) minuutin taukoja, joten empä kerinnyt työpäivän aikana syömään ollenkaan. Aamulla kuitenkin tajusin ottaa vesipullon mukaan, mutta vähän yli puolenpäivän huomasin, ettei puoli litraa vettä riitä alkuunkaan. Joten nyt kyllä huomaa, että on hivenen nestevajausta ja verensokeri turhan alhaalla. Töistä tullessa söin hätäisesti purkillinen ananaspaloja, mutta eivät ne kovinkaan paljoa auttaneet. Nyt on lähettävä käymään kaupassa ja ostettava jotain sellaista ruokaa josta saa valmistettua nopeasti jotain syötävää ja voi ottaa huomenna evääksi. Jos huomenna jossain välissä vaikka kerkeäisi nakkaamaan jotain naamariinkin!