Tänään oli tosi raskas ja pitkä päivä. Nyt pitäisi ilta siivota ja pakata, jotta perjantaina voisi lähteä Pellosta ainakin kuudeksi viikoksi pois. Väsy on valtava. Työt painaa päälle, mutta alkoi liikaa houkuttelemaan aurinkoinen syysilta ja nuotio. Tänään taitaa olla viimeinen ilta vähään aikaa Pellossa nuotion äärellä. Kun lokakuun puolessa välissä olen palaamassa takaisin, niin ei ole varmuutta, että tarkeneeko silloin enää hirveästi grillailla nuotiolla. Jos alkaa saivartelemaan, niin tarkeneehan sitä, kun pukee riittävästi vaatetta päälle ja ottaa muutakin lämmikettä mukaan. Aina kun pitää tehdä jotain tarpeellista, mutta tylsää, niin takuuvarmasti löytyy jotain parempaa ja houkuttelevampaa puuhaa, jotta löytyy "hyvä" tekosyy olla tekemättä sitää tarpeellista puuhaa. Kahtena seuraavana yönä ei taida tulla kovinkaan paljoa nukuttua, jotta saan ennen perjantai-aamua kaikki asiat järjestykseen. Ja kun nyt jo tietää, että perjantaina on tosi aikainen herätys, kun saan lähteä Pellosta ihan yksinään ja joudun pomppimaan noitten matkalaukkujen kanssa aamukuuden linja-autoon. Onneksi linja-auto menee tuosta melkein nurkalta, ettei tarvitse kovin aikasten lähteä liikenteeseen. Kaikkea sitä tässä kauniina, aurinkoisena syysiltana murehtii, kun samalla yrittää nauttia elämän pienistä iloista.

Tässä samalla pohdin hirveästi sitä, että miten tuos seuraavan työssäioppimisjakson aikana voisin suorittaa näytöillä. Hetkittäin tuntuu siltä, että tämän jakson aikana voisin melkein kaikki näytöt suorittaa, mutta pitää varmaa aika paljon järkeistää, ettei tule hamstrattua liikaa.