Do diin, nyt se sitten alkoi viimeinen puristus ammattitutkinon suorittamisesta. Aloitin viimeisen seitsemän (7) viikon mittaisen työssäoppimisen, siis työharjoittelun. Viimeviikolla jo kahtena päivänä kävin katsomassa reittejä, mutta nyt sitä istutaan vähän enemmän autossa. En vielä ole päässyt oikeita töitä tekemään, mutta tiivisti olen "kytännyt" reittejä ja matkahuollon toimintaa. Eilen illan viimeisellä reitillä Ylitorniolle, niin pääsin ajamaan takasin Tornioon, kun ajo oli pelkästään siirtoajo. Mutta eipä tässä mitään, kun olen harjoitellut myyntilaitteen käyttöä, reittejä ja kanniskellut paketteja. Kyllä sitä kohtapuolin pitäisi päästä jo auton rattiin, tekee nimittäin hirveästi päästä tekemään oikeita töitä. En välttämättä haluaisi vielä hypätä yksin linjalle, mutta jos saisi vakituisen kuskin pariksi päiväksi selän taakse "vahtimaan" (positiivisessa mielessä). Tässä yrityksessä jossa olen työharjoittelussa, on useampi kuski, jotka minua opastaa reiteille. SE on ihan hyvä, niin jokaiselta oppii vähän erilaisia asioita, mitä pitää ottaa huomioon töitä tehdessä. Pikkasen kuitenkin jänskättää, kun firmalla huomattavasti enemmän linjaliikennettä ja monipuolisemmat linjareitit ja kalusto sekä joutuu paljon enemmän kuljettamaan kiljuvia koululaisia kuin edellisessä työharjoittelupaikassa. Nyt parin päivän mukana olon jälkeen olen joutunut huomaamaan, että kuljettajat tuntevat kiitettävän hyvin vakiomatkustajat ja heidän tekemiset ja menemiset. Mutta joo, nyt täytyy palata takaisin linjalle.