Duunikaveri on kaikesta päätellen selvinnyt känniviestien henkisestä morkkiksesta. Sen johtopäätöksen tein, kun alkoi taas pompsahtelemaan duunikaverilta tekstareita. En oikein tiedä miten pitäisi suhtautua, kun kutsutaan tai kysytään kahville tai työvuoron aikana tulee kysymys, joskus useampaan otteeseenkin, että kuikas SULLA menee tai hyvän vapaapäivän toivotukset parin hymiön saattelemana. Kyllä Suurvisiiri ja Kauko-Ohjainkin välillä kyselevät kuinka vuorossa on mennyt, mutta he yleensä soittaa ja samalla tulee jotain muutakin töihin littyvää informatiota tai sitten kysytään kuulumiset ja poikkeukset, kun olen käymässä toimistolla. Päälliköt eivät edes hirveästi kysele kuulumisia, kun he saavat vuorossa tapahtuneista poikkeuksista yleensä autoaattisesti viestin, kun informoin asiasta itse ensin.

Voi olla, että pikkasen ylireagoin Tekstailijan viesteihin, kun se sattuu olemaan julkinen salaisuus, että kyseisellä miehellä on häntäheikin taipumuksia ja onhan hän kuulemma iskenyt silmänsä minuun. Kyseisen miehen viestit vähän vain häiritsee, enkä oikein tiedä pitäisikö kysyä suoraan, että mitä mies tekstareilla ajaa takaa. Tämä alkaa jo vaikuttamaan teiniajan ongelmalta, että pienessä päässä pohtii mitä joku toinen ajattelee ja mitä mikin asia/juttu/kysymys loppupeleissä tarkoittaa. En tiedä pitäisikö tämä torpata heti alkuunsa ja mahdollisimman suoraan vai pitäisikö käyttää jotain muuta taktiikkaa? Torppaamisen puolesta puhuu jo se, että Tekstailijalla on vaimo(ke), me ollaan DUUNIKAVEREITA, mulla toinen mies kiikarissa, Tekstailija ei ole minun makuun...... Syitä löytyy.