Olispas taas pitkästä aikaan tosi kiirus päivä. Ei meinannut mennä tänään kaikki ihan putkeen. Siihen asti meni kaikki hyvin ja ihan normaalisti, kun kävin viemässä kielikoululaiset hammaslääkäriin. Olin kuvannut hakea yhden veteraanin kyytiin varttiavaille kymmenen, mutta miestä ei näkynytkään missään. Hetken kuluttua sain kiukkuisen puhelinsoiton ko. mieheltä ja sain kuulla, etten ollutkaan ottanut häntä kyytiin. Selitin hänelle, että firman toinen auto kummittelee kaupungissa ja olin minuuttia myöhemmin hakemassa häntä ja tullut kaiken lisäksi toisesta suunnasta kuin normaaalisti. Osa syystä meni oikeasti minun piikkiin, mutta onneksi hänkin ymmärsi yskän. Ainakin osittain.

Toinen asia, joka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun kävin hakemassa erään pyörätuolimiehen ja hänen vaimonsa. Minun piti viedä heidät erääseen tiettyyn kauppaan. Ennen kyseistä kauppaa poikkesin erään toisen kaupan pihalla, kun hain sieltä matkustajan. Lähdettiin jatkamaan matkaan, niin pariskunnalla meinasi tulla kunnon riita siitä, että olisiko sittenkin pitänyt jäädä siihen kauppaan vai mennä siihen seuraavaa. Loppujen lopuksi jouduin palaamaan sen kaupan eteen, jonka edestä äskettäin lähdettiin. Pyörätuolin autosta ulos ottaminen on hidasta, joten loppujen lopuksi oltiin yli vartin myöhässä aikataulusta. Sitten sain eräältä vanhukselta kiukkuisen puhelinsoiton, miksei auto ole tullut. Sanoin, että se on liikkeellä, mutta vartin myöhässä. Olin ajanut useamman minuutinaikaisemmin kyseisen naisen talon ohi, joten en voinut lähteä hakemaan, vaan jouduin siirtämään hänen hakemisen seuraavaan reissuun.

Kolmas asia, joka ei mennyt ihan putkeen oli se, että minun piti tänäänkin hakea se eilinen "Hullumies" sairaalalta kyytiin. Hänen piti olla tiettyyn aikaan valmiina kyytiin nousemisessa, mutta häntä ei näkynytkään sairaalan pihalla. Odotin pari minuuttia ja jatkoin matkaa. Ei sitten kestänytkään montaa minuuttia, niin Hullumies sitten soitti ja kysyi, että miksi en ollutkaan ottanut kyytiin. Sanoin hänelle, että hänen piti olla pihalla valmiina, enkä voinut odottaa montaa minuuttia, koska olin myöhässä. Lupasin hänetkin hakea myöhemmin. Tässä vaiheessa meinasin heittää hanskat tiskiin ihan totaalisesti. Kaahailin loppumatkan aikamoista haipakkaa. Ja jouduin soittamaan, että kerkeäiskö Ohjaaja heittämään pari asiakasta kauppakeskuksesta kotia kohti. Onneksi kerkesi. Pääsin sitten oikaisemaan aika paljon. Joten seuraavalle linjalle pääsin lähtemään vain kolme minuuttia myöhässä. Vasta sen keikan jälkeen kerkesin pitämään kolmen minuutin tauon, jotta kerkesin käymään juuri ja juuri vessassa.

Kertaalleen jouduin vaihtamaan autoa ja sekin sekoitti vähän paakkaa ja tajusin jättäneeni lompakon ja väliaikaisen ammattipätevyystodistuksen Ohjaajan autoon. Juuri silloin Pääjohtaja poikkeaa käymään kaupungilla ja kyselee sopimuspapereita allekirjoitettavaksi. Minun moka, kun ei sittenkään onnistunut. Onneksi iltapäivän maaseutu keikka ja kaksi viimeistä keikkaa meni hyvin putkeen. Tällaisia päiviä en kyllä halua kokea kovinkaan usein. Mutta kuuluu tapahtuvan tällaista aina silloin tällöin.

Mutta nyt on taas viikonloppu edessä ja taas on maanantaina ylimääräinen vapaa. Ja mieltä taas riemastuttaa, että Kollikin tulee käymään. Pääjohtajalle sanoinkin, että minua vähän risoo nämä lyhyet työviikot, voisin ihan mieluusti vetää töitä samalla urakalla kuin vakituisetkin työntekijät.  Mutta sain kuulla, että nyt saan vakituisillekin annettua pekkasia ja ylityövapaita, kun mie olen tuuraamassa heitä. Hän oli ihan tyytyväinen siihen, että on sellainen kuski, jonka pystyy laittamaan vaikeaankin paikkaa tuuraamaan muita. Se oli otettava kehuksi.

Että näin katastrofaalinen päivä. Tästäkin olisi opittava jotain ja osattava sitten jättää taakse. Matti Ännää lainatakseni: "En ole ulkona kuvioista, olen pihalla."

Ei muuta kuin rentoutumaan ensiviikon koitoksia varten!