Jotenkin kummallista, että on kolmas viikonloppu putkeen ja täysin vapaata. Tai oikeastaan tänä viikonloppuna ei nyt ihan täysin vapaa ole. Yhdellä kuskilla oli vähän huonoa tuuria tänään ja hänellä auto ei enää käynnistynytkään huoltoasemalla, kun kuski oli poikennut kahville. "Jouduin" viemään hänelle toisen auton. Siinä tohinassa sitten soiteltiin ympäriinsä toisilleen, niin sovittiin, että mie ajan sen yhden menopaluun ja alkuperäinen lauantaivuoron kuski jää huolehtimaan temppuilevan auton hallille. No, meneehän tämä viikonloppu näinkin. Ei minun tarvinnut kuin kaksi tuntia tehdä töitä. Olihan se aika muikeeta päästä jo yhdeltätoista pois töistä. Alkuperäinen kuski sai huoltomiehen kanssa korjattua auton minun ollessa linjalla. Onneksi ei ollut suuri vika, mutta sitäkin harmillisempi. Vika oli tullut sähköpuolelle ja se oli tyhjentänyt akut lähes kokonaan. Mutta joo, työnteko on välillä tällaista, etenkin kun tehdään tekniikan kanssa töitä. Aina ei mene kuin Strömmössä! Tällaiseen yllätyslähtöön ei ole pakko suostua, mutta en pane pahakseni, vaikka minua välillä hätyytelläänkin töihin turhankin lyhyellä varoitusajalla. Okei, en lähteny tänään töihin pelkästään hyvien lisien vuoksi, vaan samalla pystyin hyödyntämään työmatkan pyöräillessä ja paluumatkalla poikkesin kenkäostoksilla. Onhan mulla nyt käytössä hyvät työkengät, mutta kesäksi "piti" hankkia vähän kevyemmät ja viileämmät. Oikeastaan olin ihan tyytyväinen, ettei tarvinnut koko lauantaita olla töissä, mutta sen verran vain, ettei työ jäänyt tänään veriin ja samalla pystyi kuntoilemaan ja hoitamaan omia asioita.

Okei, tässä ollaan duunikavereitten kanssa useampaan otteeseen naureskeltu minun vessaäynneille. Eihän siinä mitään kummallista pitäisi olla; linjalla ollessa käytetään julkisia vessoja linja-auto-, rautatieasemilla, huoltamoilla ja kauppakeskuksissa sekä toimistolla olevaa vessaa. Naureskelua ja huvia lähinnä on aiheuttanut se, että eräässä tietyssä paikassa on useampaan otteeseeen edellä tai perässä tullut nainen (yleensä vielä yli 60-v. nainen) todennut, että tuossa tuo edellinen ovi vie miesten vessaan. Yleensä olen pysytnyt asiallisesti ja joskus jopa kohteliaasti sanomaan, että tiedän mihin vessaan minun täytyy mennä tai tiedän minkälainen halkio mulla on housuissa. Näitten miestenvessaan ohjaavien naisten kasvot ovat jostain kumman syystä jääneet mieleeni kohtuu hyvin. Perjantaina, siis eilen, sattui sitten taas pitkästä aikaan, että sain kuulla kommentin, että täällä on miesten vessa erikseen. Pyörähin kannoillani ja näin samaisen naisen, joka on saman kommentin sanonut toisella puolella kaupunkia mulle. Jostain kumman syystä sanoin melko kiukkuseen äänensävyyn, että tiedän mihin olen menossa ja jos rouva itse menisi sinne miestenvessaan, niin ei meidän molempien tarvitse käyttää samaa vessaa. Lehahti nainen punaiseksi ja pyyteli anteeksi. Anteeksipyyntöön en reagoinut mitenkään, mikä tietysti oli epäkohteliasta, mutta mulla sisäisesti kiehahti yli äyräitten, koska kyseinen nainen ohjasi minua jo kolmanen kerran miestenvessaan. Tämä viimeisin sattui kaupungin ainossa kauppakeskuksessa, kun kaksi edellistä on sattunut kaupungin toisella laidalla olevalla liikenneasemalla. Okei, en ole koskaan ollut mitenkään kauhean naisellinen; olen siis melko pienirintainen, ei kovinkaan naisellinen lantio, kasvoiltanikaan en niitä naisellisimpia naisia ole, lyhyet hiukset, en meikkaa kuin ERITTÄIN harvoin ja silloinkin vähän ja melko huomaamattomasti, pukeudun aina housuihin, työni vuoksi käytän paljon suoria tai melkein suoria housuja, kauluspaitaa, kravattia ja mustia melko tasapohjaisia kenkiä. Todennäköisesti takaapäin katsottuna saatan näyttääkin mieheltä, ja joskus saattaa naamapuoletakin tulla erehdyksiä. Käytökseni on joskus kaikkea muuta kuin naismainen, joten ei mikään ihme että erehtymisiä sattuu. Siihen olen osittain jo tähän ikään mennessä tottunut ja oppinut, erehdyksiä sattuu, mutta sama kommentti samalta ihmiseltä alkaa pikkuhiljaa risomaan. Tai oikeastaan enemmän taitaa risoa se, että samalta naiselta jo kolmas kommentti ja vasta ensimmäisen kerran tuli se anteeksipyyntö. Kaikilta muilta on tullut vain se yksittäisen ohjauksen jälkeen sekä erehtymisen huomatessaan ja/tai todetessaan anteeksipyyntö. Osa heistä ovat olleet paikkakuntalaisia ja heidän kanssaan olen joutunut jälkeenpäin tekemisiin, niin yhteistyössä ei ole ollut mitään kummallista ja vaikeeta. 

Olen sinut itseni kanssa ja olen tällä hetkellä tyytyväinen omaan itseeni sellaisena kuin tällä hetkellä olen. Mutta joo, en kyllä yhtään enää yhtään ihmettele miksi nuoret ja vähän vanhemmatkin ihmiset kokevat kauheita paineita, jotka lähinnä kohdistuu ulkonäköön, käyttäytymiseen, ammatinvalintaan, vanhempien/ lähisukulaisten toivesiin ja haaveisiin sekä oikeastaan kaikkien muittenkin asioitten (mm. sosiaalisten-, ulkonäkö-) suhteen.  Se on ihan luonnollista, että vanhemmat haluaa lapsilleen parempaa koulutusta, ammattia, tulevaisuutta kuin mitä heillä itsellään on ollut. Mutta hyvä koulutus ei aina takaa hyvää tulevaisuutta tai edes kohtuullista elämää. Kaikki eivät voi olla maistereita, kun tuottavaa työtäkin pitää jonkun tehdä (hypoteettina voisi heittää, että maisteri, joka siivoaa työkseen voi olla tyytyväisempi kuin ollessaan työtön?). Ei kaikkia mm. hoiva-, siivous-, rakennus-, remontti-, korjaus- ja kuljetustehtäviä voi olla ulkoistaa muille.  Mutta tällä avauksella lähinnä halua kiinnittää huomiota siihen, että ne ulkoiset paineet voivat olla turhankin suuria ja rankkoja verrattuna siihen mitä ihminen oikeasti kykenee kantamaan. Itse kyllä kestän kommetit ja kritiikin, mutta kaikki eivät ole koskaan valmiita ottamaan minkäänlaista palautetta vastaan. Voisiko tämän asian ihmiset ottaa huomioon käyttäytyessään muita kohtaan? Minuus ja itsensä tunteminen sekä hyväksyminen ja löytäminen on varmaan nykyään vaikeampaa kuin ennen, kun vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on paljon, eikä kovinkaan moni taida olla valmis tekemään valmistuttuaan samaa työtä seuraavat 45 vuotta. Toivottavasti olisin väärääsä!

Tuossa tuli sitten poikettua sen verran töitten ohessa kouluttautumassa, että nyt olisi mahdollisuus hankkia virkavallalta lupa taksin ajamiseen. Pitäisi tässä poiketa ennen lupahakemusta lääkärin tutkittava. Tässä on puoli vuotta aikaa hankkia se lupa, sen saamisen kanssa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Mutta kyllä se varmaan kannattaa tässä kevään ja alkukesän aikana viimeistään hankkia, kesän aikaan on varmaan paljon helpompi aloittaa "tolppa-apinan" hommat. Ei niitä kovin montaa ajovuoroa pysty kuukaudessa ottamaan, mutta sen verran kuitenkin että taito pysyy hyppysissä. Ja kyllä tuo ajo- ja leposäännökset rajoittaa aika paljon "tolppa-apinan" hommia, kun enemmän vietän aikaani linja-auton ratissa. Heti, kun kurssi oli suoritettu, niin muutama taksiyrittäjä vinkkasi, että töitä olisi tiedossa.