Tämäpäivä oli taas vaihteeksi tosi kahtia jakautunut päivä. Toisaalta oli melko hyvä päivä, toisaalta melko nomipäivä. Höntti malttoi pitää suunsa kiinni ajo-ohjeitten suhteen. Kaikesta muusta kyllä juteltiin. Satuttiin juttelemaan tähän kurssiin liittyvistä asioista. Se mikä särähti taas tosi pahasti korvaan oli se, että Höntti taas yritti puhua kaikki asiat itselleen ja koululle parhainpäin. Tiedän, että koulun kädet ovat sidottu erittäin tiukasti työvoimpoliittisessa koulutuksessa ja työvoimahallinto laittaa kovat vaatimukset ja kriteerit koulutuksen suhteen. Mutta nuomperusteet eivät pyörrä minun mielipidettä siitä, että kehnosti järjestetty ja toteutettu koulutus! Se jo mättäsi alun alkaen, että työvoimahallinto haki erikseen yhdistelmä- ja linja-autopuolille erikseen opiskelijoita. Vasta kurssin ensimmäisenä päivänä tuli ilmi, että ne onkin yhdistetty yhdeksi kurssiksi. Yhdistämisestä koulu tai enemmänkin Höntti vierittää syytä työvoimahallinnolle. Huhtikuussa 2010 tuli erittäin selväksi se, että kummankin puolen valmistavat ja ajokorttitunnit on pakko istua ja olla läsnä. Silloin saatiin puhuttua järkeä Hönttiin ja Osaston Vastaavaan, että meillä on sittenkin mahdollista ajaa molemmat kortit. Tätäkin hyvää puolta Höntti yritti saada kokonaan omaan piikkiinsä, mutta aloite kyllä tuli ihan alkaen yhdeltä sellaiselta, joka lopetti muutaman viikon kuluttua kurssin alettua. Kyllä Höntti yritti selittää, että hänellä on ollut selvät suunnitelmat kuinka hän eriyttää kurssit, mutta "hänen kuningasideansa" molempien korttien ajamisesta sotki hänen hyvät suunnitelmat. Siinä vaiheessa meinasin nauraa erittäin räkäisesti, mutta maltoin mieleni.  Jostain kumman syystä tässä seitsemän (7) kuukauden aikan minun lisäkseni moni muu meidän kurssilaisita on huomannut sen, ettei Höntti todellakaan muista asioita kovin hyvin. Kuten eräs kurssilaisita sanoi, että hänen 70-vuotias osittain dementoitunut tätinsä muistaa asioita yhtä lahjakkasti kuin Höntti. Joten Höntin muistiin eikä sanomisiin noin muutoinkaan kovin häävisti voi luottaa!

Harjoitteluradalla Höntti ihan itse vapaaehtoisesti hyppäsi pois autosta ja jätti minut yksin Höpöttäjän kanssa peruuttelemaan. Suoraan peruuttaminen niinkin jo sujuu, mutta en kunnolla päässyt kokeilemaan keilojen väliin nurkkaperuutusta. Kulmaperuutusta pariin otteeseen harjoittelin harjoitteluradalla erääseen risteykseen. Eihän se tietysti ole sama asia, mutta onpahan kuitenkin samansuuntainen tilanne.

Päivän päätteeksi käytiin Höntin kanssa Pitkälettisen juttusilla. Jostain kumman syystä muutama asia taas selvisi, kun kysyy oikealta ihmiseltä.  Tiesinkin sen jo, että seuraava työharjoittelupaikka pitäisi olla sellaisessa yrityksessä, jossa pääsen ajamaan isoilla linja-autoilla, eikä millään pienoislinja-autoilla, kuten useimmiten palveluliikenteessä. Pitkälettisen kanssa asioista helppo puhua, kun tietää, että saa vastauksen niinkuin se sattuu olemaan ilman sarvia ja hampaita. Pitkälettinen täräyttää asiat niinkuin ne sattuu olemaan loukkaamatta ja/tai aliarvioimatta toista osapuolta. Muutamat meidän porukasta, jätkistä, sekä osa opettajista pitävät Pitkälettistä hanakalana tyyppinä, mutta vikaa on kyllä toisessakin osapuolessa ainakin yhtä paljon, jos Pitkälettisen kanssa ei tule toimeen. Sanoin suoraan Höntin kuullen, että hän saa ohjeillaan minun pasmat sekaisin. En selitellyt asiaa sen tarkemmin, mutta huomasin ettei Höntti riemastunut sanomisestani. Katsotaan mitä perjantaina tapahtuu, kun joudun olemaan taas Höntin kanssa tekemisissä.

On tästä pakko painua pehkuihin, kun tietää, että aamulla on jälleen aikainen ylös nousu ja suunta kohti Tamperetta!