Olipahan taas aikamoinen alku uudelle viikolle. En saanut viimeyönä nukuttua, kun iski migreeni. Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, mutta vielä päätä särkee, on valon ja äänen arkuutta. Sen verran paljon vielä etoo, että tekee mieli mennä oksentamaan. Kamalasta olosta huolimatta, piti aamulla lähteä linja-autolla kohti Pelloa. Olen tunnin verran ollut paikanpäällä ja sen verran käynyt pölliauton veiressä, että Höntti on nähnyt minun tulleen paikalle. Katotaan nyt, että joudunko kiikkumaan sinne nosturiin. Jos se on minusta kiinni, niin en nouse. Pitää yrittää sopia, että jossain vaiheessa menen puuauton nosturiin Jopin kanssa. Katsotaan, että suostuuko Höntti minun minun ehdotukseen. Tällä hetkellä ei oikein hotsita tuo työnteko. Pitää täsätä lähteä pimeeseen vähäksi aikaa.