Viikko on onnellisesti ohi. Tuntuipa kumman syystä tosi raskaalta. Koko viikon olen tutustunut tämän firman työvuoroihin ja linjoihin. Pitkin viikkoa olen nakkonut, että näinhän minä opin hommat parhaiten, kun katselen eutpenkiltä miesten tekevän töitä. Siirtoajoja olen päässyt kylläkin ajamaan, mutten vielä varsinaista linjaa. Tänään sitten Kauko-Ohjain totesi yhdentoista hujakoilla, että minun pitäisi käydä ajamassa yksi linja ihan yksinään. Tiesin, ettei kyseinen linja päiväsaikaan ole mitenkään ruuhkainen, 2-4 matkustajaa koko matkan aikana. Vähän meni veikkaus pieleen, kun mennessä oli se neljä ja tullessa vielä kaksi matkustajaa. Onneksi matkan pituus yhteen suuntaan ei ollut päätä huimaava, kun matkaa kertyi 25 kilometriä. Oli mulla aikamoinen paniikki sen jälkeen, kun Kauko-Ohjain totesi, että mie lähen linjalle. Käet alkoivat täriseen, henki ei tuntunut kulkevan ja oksetti ihan hirveästi. Oli pakko ottaa kravatti pois kaulasta ja aukaista paidan ylin nappi, jotta kurkkua kuristava tunne helpottaisi. Kyllähän se helpotti, mutta henki ei meinannut senkään jälkeen kulkea. Oli pakko käydä hakemassa vissypullo, jotta oli jotain nieleskeltävää ennen linjalle lähtöä. Se vähän helpotti tilannetta. Pahimmat paniikin oireet hälveni vasta sitten, kun ajoin vartti ennen H-hetkeä auton linja-autoasemalle.Mutta kaikista parasta oli se, että kome miestä antaa vimetingan tärppejä ensimmäistä reissua varten. Ei niistä yksikään turha ollut, vaikka suurin osa kosketti lähinnä sitä, että aja turvallisesti perille asti, asiakkaat ovat tärkeimpiä. Sillä ei ole väliä, vaikka oltaisiin myöhässä, kunhan olen ajanut turvallisesti, omien kykyjen mukaan, eikä matkustajat eivät ole pelänneet matkan aikana ja pääsevät perille turvallisesti ja hengissä.

Onneksi reissu meni ilman kommelluksia. Jos sitä ei lasketa mukaan, etten saanut vaihtokassaa mukaan ja "käskettiin" sanomaan, että maksakaa seuraavalla kerralla. Totta kai sitten Karungista tuli yksi matkusta, joka maksoi käteisellä matkansa. Vaikka kuinka yritin selittää, etten huoli käteistä, eikä mulla ole vaihtokassaa, niin siitä huolimatta mies välttämättä halusi maksaa. Hänelle ei kelvannut se, että olisi maksanut sitten seuraavalla kerralla jollekin miehistä. Hän jätti kuitenkin 3,5 euroa ja sanoi sen olevan tasaraha. En alkanut edes tutkimaan rahastuslaitetta, että olisinko saanut sen matkan sinne lyötyä, joten tein toteamuksen, että voi olla helpompi maanantaina selvittää asia sitten toimistolla. Ei nuitten matkakorttilaisten kanssa ollut ongelmaa, kun osasi katsoa, että rahastuslaitteeseen tiettyyn kohtaan tuli vihreä valo, niin kortin käyttö oli kirjautunut koneelle.

Tänä aamuna oli kyllä melko ankeaa aloitta työt, kun pakkasta näytti olevan 33 astetta pakkasta. Vaikka työt alkoikin vähän kangerrellen, niin sujuihan se iha loistavasti! Kaikesta huolimatta.....