Tässähän se on aikaa kulunut. Päästiin sitten viimein ja vihdoin harjoittelemaan sitten rekalla ajelemista. Pääsin sitten puolikkaan rattiin. Ihan loistavastihan se eteenpäin meno sujui, mutta perruuttaminen ei onnistunut kovinkaan mallikkaasti. Kun yritti peruuttaa suoraan, niin aina tuppaantu menemään "vähän" vasemmalle. Kulmaan perruuttaminen onnistui yllättävän hyvin ensimmäiseksi kerraksi. Tai oikeastaan, olen joskus 15 vuotta sitten opetellut sen perruutushomman, mutta kun ei ole sen jälkeen kertaakaan perruuttanut rekalla, joten taito on tosi pahasti ruosteessa. Mutta eiköhän se tästä lähe suttaantumaan, kun pääsee taas jossain vaiheessa sitten jatkamaan harjoittelua. Oikeesti, tuo ajaminen on vaan niin mukavaa puuhaa, että! On tässä sitten oltu melko hyvillä mielin koko viikon, kun on päässyt auton rattiin hommiin!

Yksi asia tässä rekalla harjoittelemisessa pelottaa, nimittäin ajattaja. Ajattajana meillä on Höntti. Höntin opetustapana on, että ensin opetetaan hiemoudet ja vasta sen jälkeen opetellaan perusasiat. Eli siis yritetään mennä perse ellää puuhun. Mutta onneksi tuo turpavärkki on sen verran löyhää tekoa, että tulee varmasti tokastua Höntille asiasta. Toivottavasti kielenkannat ei kuitenkaan niin paljoa irtoa, että tulisi töksäytettyä jotain pahasti. Maanantaina, kun oltiin ensimmäisen kerran ajossa, niin yllätyin kyllä melko positiivisesti Höntistä. Tiedossa oli, ettei hän niitä opetusystävällisimpiä opettajia ole. Juuri sen vuoksi, kun hänen mielestään tärkeät asiat täytyy opettaa heti ensimmäisenä ja perusasiat vasta jossain vaiheessa, jos vain keretään. Tässä on usein tullut tehtyä se huomio, että Höntin mielestä tärkeät asiat eivät ole kuitenkaan kovinkaan tärkeitä asioita.

Kaikesta huolimatta taas tuntuu ihan hyvältä!