Okei, tänään on ollut HYVÄ PÄIVÄ! Aamun hyvästä onnistumisesta tilitin jo tuntojani aamupäivällä lyhesti. Kiitos Johanna onnitteluista! Tekee ihan mahdottomasti juhlistaa tätä, mutta ei tuo valuuttavaranto anna oikein mahdollisuutta siihen. Mutta nautitaan tänään siitä, että pääsin pitkästä aikaan omaan kotiin Tornioon ja kaiken kukkaraksi Kolli ilmoitti tulevansa kylään koko viikonlopuksi. Jotain pientä voisi laittaa iltapalaksi ja laittaa kynttiät palamaan ja saunan lämpiämään. Tänään on todellakin hyvä päivä nauttia ihanan rauhallisesta koti-illasta. Kun telkkarista ei tule mitään katsomisen arvoista, paitsi Kova Laki, niin tässä voisi kipaista hakemaan jonkun elokuvan illan viihdykkeeksi. Tekee mieli hakea jotain hömppäromantiikkaa tai jotain oikein jännittävä ja pelottava elokuva, jotta voisi vielä paremmalla syyllä painautua tiukasti Kollin kainaloon. Näköjään mulla on pitkästä aikaa kunnon läheisyyden kaipuu ja halipula. Olen kaivannut Kollia jo monta päivää.

Ollaan meidän kurssin toisen eukon kanssa annettu lempinimiä tietyille opettajille, etenkin niille, joiden nimiä ei tiedetä tai muisteta. Joten tämänpäivän näyttötutkintomestari ollaan nimetty Tuimaksi. Se mies on oikeasti sellainen melko vaativan, äksyn, yrmeä ja etäisen oloinen. Aika paljon yllätyin siitä, kun Tuima tuli, kätteli ja esitteli itsensä. Nimi ei jäänyt mieleeni, kun huomioni kiinnittyi erittäin paljon Tuiman pehmeä ja lämmin käsi sekä erittäin tummat ja säkenöivät silmät. Näyttötehtävän anto oli lyhyt ja ytimekäs, eli piti tehdö trukkiin lähtötarkastus, eli nesteitten, valojen ja renkaittentarkistus sekä piti tietyllä alueella siirtää neljä taakkaa toiselle paikalle ja sitten piti ottaa hyllystä rengasnippu ja laittaa takaisin paikalleen. Tehtävän kirjoittamiseen meni huomattavasti enemmän aikaa kuin sen kuulemiseen.

Aamulla menin Höpöttäjän kyytissä Rovaniemelle. Taas hän oli aika vauhdissa tuon höpöttämisen kanssa. Jos olisi ollut "terroristiteippiä" niin todennäköisesti olisin teipannut jonkun turpavärkin kiinni. Höpöttäjällä on silloin tapana puhua erittäinpaljon, kun on krapulassa tai alkoholin vaikutuksen alaisena. Sen takia hänen matkassa en kovinkaan usein mielelläni kulje mihinkään. Matka Rovaniemelle oli melkoista tuskaa, mutta koululla jo piristi kummasti, kun muutaman sanan kerkesin vaihtamaan Suosikin kanssa. Tänäänkin hän tsemppasi ja toivotteli onnea näyttöön, kuten eilenkin ennen EA-koetta. Suosikkia en tahdo uskaltaa katsoa suoraan silmiin, kun ne ovat mielestäni huumaavan kauniit ja tuliset. En ole edes kyennyt katsomaan, että minkä väriset silmät hänellä on. Pelkään jääväni tuijottamaan liian intensiivisesti ja paljastaisin samalla ihastumiseni. Suosikilla on melkein aina aikaa muutama sana vaihtaa silloin, kun ollaan Rovaniemellä käymässä. Ehkä suuremman vaikutuksen se on tehnyt, että Suosikki oikeasti kuuntelee ja on hänellä on lähes yhtä härski ja kaksimielinen mielikuvitus kuin minullakin.