Onhan tämä aikamoista työntekoa. Ei nämä kymmentuntiset työvät pahoja ole, kun saa tehdä työtunnit yhtäsoittoa aamusta iltaan. Mutta tähän aikaan illasta kyllä valitettavasti huomaa sen, ettei ole hirveästi kerennyt taukoja pitämään. Sen verran hätäisesti poikkesin matkahuollon puolella kaksi kertaa, että sain ostettua kummallakin kerralla ison kupin kahvia mukaan. Enpä ole tänäänkään kerinnyt syömään työpäivän aikana mitään. Kahvin lisäksi olen juonut puolitoista (1,5) litraa vettä. Nyt ei enää tunnu pahastikaan verensokerin laskeneen, kuin alkuviikosta. Kävin töistä tullessa puntarilla, kun töissä ollessa huomasin joutuvani kiristämään vyötä.  Tuli kaamea järkytys, kun jouduin toteamaan, että painoa on tippunut viisi (5) kiloa. Ei sinällään, onhan painon pudottamiseen varaa vielä toistakymmentä kiloa. Mutta näin rajuna en painon tippumista odottanut, vaikka olen tiennyt kokajan etten syö kuin neljänneksen siitä mitä aikaisemmin. Todennäköisesti kohtapuolin se painon tippuminen loppuu, kun alkaa elimistö tottumaan tällaiseen rytmiin. Tiedän, että tämä on kaikkea muuta kuin terveellistä ja turvallista. Mutta jostain aina (tuleva) linja-autokuski kärsii; pätkityistä työvuoroista -> vähästä unesta tai niin kiireisistä päivistä, ettei kerkeä syömään.

Mutta olipas taas tänään päivä. Tänään meni kaikki muuten ihan putkeen, mutta tuolta syrjäkylältä paluu ei onnistunut ihan täydellisesti. Tai se paluu kyllä onnistui, mutta sain ensimmäiset haukut siitä, että olin "jättänyt" matkustajan. Kaakamon vanhalta OP:ltä lähtöajaksi on merkitty 14.32, mutta lähdettiin liikenteeseen 14.33, eli minuutin "myöhässä". Sitten matkalla sain erään nuoren opiskelijan äidin kiukkuisen puhelun, etten ole odottanut tätä opiskelijaa. Jumankauta tämä nuori opiskelijaneito on siinä 18 - 20 -vuotias, eikä voi itse hoitaa tällaista asiaa, vaan laittaa äitinsä hoitamaan kiukuttelun. Eikä ole kuulemma ensimmäinen kerta, kun tapahtuu näin. Asiasta on kuulemma väännetty aikaisemminkin muutamaan otteeseen. Tässä meidän linjassa ei ole velvoitetta odottaa myöhässä olevaa alkupään linjaa, joka on useimmiten myöhässä. Sen tiedän, että kyseinen alkupään linja-auton pitäisi olla kyseisellä kohdalla 14.32, eli täysin samaan aikaan kuin on meidän lähtöaika. Eihän siinä mitään, minä odotan kyseisen myöhässä olevan linja-auton, jos käsky käy. Mutta siinä tulee heti se ongelma, etten millään ehdi Tornion keskustaan 15.05 lähtevälle linjalle, jota minun pitäisi ajaa. Nytkin on jo hieman kiirus, jos ajan nopeusrajoitusten mukaisesti. Olen Torniossa linja-autoasemalla 15.00-15.02 ja seuraava linjan lähtö on 15.05, joten montaa minuuttia ei myöhässä olevaa linja-autoa kestä odotella. Ja kun ottaa huomioon, että ensimmäinen kymmenen (10) kilometriä on kapeaa ja mutkaista tietä, joka on melko kehnossa kunnossa suurimmaksi osaksi, niin kesäkelillä siinä saattaa pystyä ajamaan 5 - 10 km/h:ssa ylinopeutta, mutta syysliukkailla (kuten myös talvella ja keväällä) voi tehdä tiukkaa, että pystyy ajamaan edes viittäkymppiä tunnissa. Kyseise tien nopeusrajoistus on 60 km/h. Mikä tärkeintä: minun ei ole missään vaiheessa pakko ajaa ylinopeutta sekä vaarantaa omaa ja muiden terveyttä ja henkeä. Niin ja onhan meille merkitty erään hevostallin kohdalle ohitusajaksi 14.35, joten eihän tässä yhtään paineita ole pysyä aikataulussa. Linja-autokuskin "ihanuuksia", joista kyllä olen ollut tietoinen ennenkuin olen alaa lähtenyt opiskelemaan.

Sanoin tälle valittaja äidille, että mie ajan niinkuin minua on ohjeistettu, että valittakoon Pääjohtajalle. Olisi pitänyt tajuta muistuttaa siitä, että syy on myöhässä olevan linja-autokuljettajan ja sitä kautta kyseisen linja-autoyrityksen. Jos opiskelijateini myöhästyy myöhässä olevan linja-auton vuoksi se ei ole jatkoyhteyden kuljettajan vika, kun sitä odottamisvelvollisuutta ei ole! Heti, kun saatiin ruodittua asia Ohjaajan kanssa, niin hän pyysi linjan puhelimen itselleen, koska tiesi Pääjohtajan soittavan asian tiimoilta. Eihän se kestänytkään kuin parisenkymmentä minuuttia, kun odotettu soitto tuli. Ohjaaja selitti tilanteen meidän näkökulmasta. Pääjohtaja vaikutti ymmärtävän yskän. Sitten tuli heitto, että olisikohan se mahdollista saada siirrettyä firman toiselle kuskille, joka muutenkin jo ajaa koulukyytejä. Se vain tietäisi toiselle kuskille lisätöitä joka päivä. Ja pitää sekin ottaa huomioon, että sopiiko se hänen muuhun aikatauluun sitten kuinka hyvin tai huonosti. Siitä lisäajasta olisi mahdollista laskuttaa sitten kuntaa. Ja siitähän sitten riemu repeää! Tai onhan sekin vaihtoehto, mutta kehno sellainen, että minä jään odottelemaan myöhässä olevaa linja-autoa ja Pääjohtaja laittaa toisen auton ja kuljettajan ajamaan tuon viisi yli kolmen lähtevän linjan. Mutta siitä vasta tulee lisäkustannuksia. Alkoi pikkasen niinkuin risomaan koko jupakka! Ohjaaja yritti lohduttaa loppupäivän, ettei tällaista asiaa saisi ottaa henkilökohtaiseti, kun itse en ole voinut vaikuttaa asiaan.

Mutta olihan se kyllä jo etukäteen tiedossa, että kaikki "pa$<at kaatuu kuljettajan niskaan.

Että tällainen päivä tällä kertaa! Ja jollain tapaa jo odotettu.