Menin käymään pitkästä aikaan naamakirjassa. Viestilaatikkoon oli tullut viesti ammattikouluaikaiselta kaverilta. Hieman yllätyin, kun kyseinen mies tunnusti, että oli tykännyt minusta silloin. Olin kuulemma ollut hauska ja minun seurassa ei tarvinnut vetää mitään roolia. Olihan hänkin ihan mukava kaveri ja hyvällä huumorintajulla varustettu hemmo. Hänestä jäi kuitenkin melko neutraali, ihan aavistuksen verran postitiivinen mielikuva. Mutta hänen viestinsä tuli ihan totaalisesti puskan takaa. En olisi ihan heti voinut uskoa sen perusteella mitä kouluaikoina porukassa liikuttiin, että olisin tehnyt häneen minkäänlaista vaikutusta. Kyllähän se viesti oli mukavan positiivinen yllätys.

Tuntui hyvältä käydä koiran kanssa kävelyllä. Ulkona ei ollut kuin muutama aste pakkasta ja ihan tyven keli. Kävelylenkki koiran kanssa oli lähes poikkeuksellista, kun isän kanssa normaalisti kiistellään siitä kumpi koiran ulkona käyttää. Normaalisti kiistan jälkeen isä lähtee, kuten kaikkina muinakin päivinä. Isä ei halua poiketa normaalirutiineista juuri ollenkaan. Mutta näköjään joskus tekee poikkeuksia. Mutta onhan tässä ihan mukava viikonlopput tulossa, vaikka tällä hetkellä ihan kiitettävästi päätä särkee.