Olen ollut tässä viimeaikoina melko usein apealla tuulella. En tiedä syytä, mutta oikeastaan mikään ei innosta. Tai on ainakin yksi asia. Nimittäin ajohommat, vaikka teen ilmaisena työharjoitteluna. Niitä pystyn jonkin verran viikon aikana tekemään, mutta kolme päivää viikossa pitäisi jaksaa istua Pellossa. Vaikka nuo ammattipätevyystunnit ovat tärkeimpiä asioita koulutuksessa, mutta nyt muutamana päivänä on joutunut huomaamaan, että yritetään opettaa itsestään selvyyksiä ja erittäin tehottomasti. useimmat asiat on pariin kertaan tullut jossain välissä esiin. Mutta siitä huolimatta ne pitää käydä uudelleen, jotta Höntti kirjoittaa asiat päiväkirjaan sekä meidän ammattipätevyyskansioihin. Usein tähän asti käyty läpi asioita asioitten vierestä, ainakin, jos katsotaan mitä päiväkirjassa lukee. Etteikö yhtään niinkuin turhauta! En kyllä yhtään ihmettele miksi ihmeessä tekee usein puuduttaa alkoholilla mieltä, jotta jaksaa istua Pellossa.

Eikä mieltä oikein piristä sekään, että riideltiin ensimmäisen kerran Kollin kanssa. Viimeisen reilun kahden kuukauden aikana aina kun ollaan oltu yhdessä, niin ollaan oltu minun luona Torniossa, eikä kertaakaan Kollin luona Rovaniemellä. Eilen oli isänpäivä ja halusin mennä ilman muuta käymään vanhempieni luona. Kolli ei oikein tykännyt, kun sanoin, ettei mulla ole vara lähteä viikonlopuksi Rovaniemelle ja sunnuntaina kuitenkin pitäisi päästä käymään vanhempieni luona. Viimeviikolla matkustin Torniosta Pelloon ja torstaina piti tulla Rovaniemen ja Kemin kautta takaisin Tornioon, joten ei oikein perjantaina enää innostanut lähteä Kemin kautta takaisin Rovaniemelle, kun minun olisi aikataulujen vuoksi pitänyt tulla Tornioon sunnuntaina taas Kemin kautta. Etenkin kun tänään minun piti käydä mutka hallilla muita töitä tekemässä sekä käydä pankissa ja labrassa. Tämä edes takaisin matkustaminen ei oikein innosta, eikä mulla ole siihen taloudellisia resurssejakaan. Tästä se riita lähinnä tuli. Ymmärrän erittäin hyvin, että Kolli haluaa olla isänpäivänä kahden lapsensa kanssa ja olisi halunnut minut viikonlopuksi myös. Tulen melko hyvin Kollin muksujen kanssa toimeen, joten juuri sen vuoksi olisi halunnut mennä Rovaniemelle, mutta rahatilanne ei anna tällä hetkellä lainkaan periksi. Tuo ramppaaminen työharjoittelupaikkakunnan ja opiskelupaikkakunnan välillä on melko tyyristä. Ja työharjoittelupaikkaa en pariksi päiväksi viikossa saa lähempää opiskelupaikkakuntaa ja jos vaadin palkkaa ajopäivistä, niin en todellakaan saisi olla työharjoittelussa. Mulle huono valinta, mutta parempi se on, kun pääsen ajohommiin useimmiten ja tulevaa ammattia harjoittelemaan. Se välillä tuo ilmaan vähän apeutta, kun olen kolmen paikkakunnan loukussa. Kunhan tätä sompailua jaksaisi vielä viitisen kuukautta, niin todennäköisesti tilanne helpottuisi. Sen jälkeen olisin valmis tekemään isompiakin ratkaisuja, etenkin jos niitä töitä vielä löytyisi.