Tulipahan sitten vuosi vaihdettua loistavan rauhallisesti. Eipähän sitä tullut tehtyä muuta kuin saunottua ja luettua. Muutama kuuma rommikaakao tuli kipattua kurkusta alas, kun kävin iltapäivällä ja yöllä kävelyllä. Itse en laisinkaan ampunut raketteja. Kyllä se riittää, että muut ampuu rahaa taivaalle, eikä minun noin muutoinkaan tarvi tuohon tyyliin roskata.

Vuoden viimeisenä päivänä käydessäni katsomassa kauppakeskuksessa ruuhkaa, niin koin melkoisen järkytyksen. Entinen naapuri Pellosta pyöri melko päämäärättömästi kauppakeskuksessa. Toivottavasti on vain täällä käymässä eikä ole muuttanut tänne. Pellossa meillä oli tapana aina kyseisestä miehestä puhuttaessa aina sanoa häntä Antisankariksi. Hänen ex-vimonsa asui minun yläkerran naapurina, mies asui naapurirakennuksessa. Miehestä ei ollutkaan muuta kuin harmia. Naisen lapset pelkäsivät miestä paljon. Aina välillä mies kävi reuhaamassa kännissä meidän rapussa. Vuokraisäntä ei jaksanut enää kuunnella meidän valittamista, joten hääsi hänet pois. Sen jälkeen Antisankaria en kovinkaan usein Pellossa nähnytkään. No ei sen puoleen, en kyllä itsekään kovin paljoa viettänyt aikaa Pellossa. Mutta ei todellakaan ole mukavaa törmätä siihen mieheen. Antisankaer on melko pelottava, ei sen vuoksi, että tiedän hänen olleen joskus linnassa, vaan sen vuoksi, että hänen käytöksensä on erittäin arvaamatonta ja hänellä on sellainen tosi murhaava ja murhanhimoinen katse. Toivottavasti Antisankari ei todellakaan asu Torniossa. Ja jos asuukin, niin toivottavasti en kovin usein törmätä häneen. Perjantaina hän haahuili pitkin kauppakeskusta päämäärättömästi ja erittäin yksinäisenä. En todellakaan halua tavata häntä yhtään enempää ja usemmin. Jos hän tunnistaa minut, niin pelkään että hän löyttäytyy minun seuraan. Sitä en todellkaan halua!

Mutta onneksi on uusi vuosi, niin voi aloittaa uusien kujeiden suunnittelua!