Duunikaveri on kaikesta päätellen selvinnyt känniviestien henkisestä krapulasta. Nyt häneltä tulee pääsääntöisesti asiapitoisia tekstareita. Mitä nyt muutaman kerran on tullut pyyntöjä kahville, mutta ne on aina tähän mennessä ne ovat tulleet sellaiseen aikaan, ettei minun aikatauluun ole mitenkään sopineet. Ja taidan tulla torppaamaan kahvikutsut myös jatkossakin. Se on sitten ihan eriasia, jos työpaikalla tauolla satutaan samaan kahvipöytään, mutta ei missään tapauksessa työajan ulkopuolella. Duunikaverit on mulle "pelkästään" duunikavereita, vaikka ovatkin tärkeitä, mutta harvan kanssa haluan olla tekemisissä työajan ulkopuolella. Eikä duunikavereitten kanssa harrasteta minkäänlaista "ylimääräistä" säätöä, etenkään tällaisessa pienessä työpaikassa, eikä pienellä paikkakunnalla. Toiseksi, kyseinen duunikaveri ei kuulu siihen joukkoon, jonka kanssa ystävystyisin tai alottaisin kaveroinnin muun syyn takia kuin töitten vuoksi. Kolmanneksi, mies on aikamoinen häntäheikki. Neljänneksi hällä on jo vaimoke entuudesta

Aika on kulunut viimeaikoina turhakin nopeasti. jostain kumman syystä on lipsahtanut siihen, että taan kuusipäiväisiä työviikkoja. Eikä siinä mitään, mutta nuo työpäivät eivät nyt rajoitu ihan kahdeksaan tuntiin. Hyvä, että yhdeksäntuntisella työpäivällä pärjää. Välillä työpäivä on lipsahtanut yksitoista (11) tuntiseksi. Ei tuo autolla ajo fyysisesti raskasta ole, mutta kun joutuu olemaan kokoajan skarppina ja olemaan osa liikennettä, niin se väsyttää.

Yhdestä asiasta olen iloinen. Kauko-Ohjain saapui takaisin työn ääreen. Nyt sentään kommunikaatio toimii. Tai onhan se tuossa akaisemminkin toiminut, mutta nyt sentään on mahdollisuuksia jutella naamatusten tai puhelimessa, ettei niin kuin tässä pari viikkoa ollaan keskusteltu lähinnä tekstiviesteillä.

Onhan tässä jo pari päivää nautittu Suomen suvesta. Kelit ovat juuri sellaisen mukavan vaihtelevia. Välillä aurinko on paistanutpilvettömältä taivaalta ja seuraavana päivänä on vettä satanut tai ollut muutoin erittäin pilvistä. Eipähän ensiviikolla tarvitse työpaikalle ängetä, jos vaikka saisi nautittua vähän lisää näistä kesäkeleistä, vaikka villasukat jalassa.

Käytin tuossa ennen vapaitten alkua eläkeläisiä Norjassa. Olihan se aikamoista ajamista ja työntäyteinen reissu, mutta erittäin antoisa. Kyllä ne eläkeläiset osasivat vaatia kuljettajalta palvelua ja osaamista, mutta samalla heiltä löytyi myös paljon tilannetajua, huumoria ja positiivista energiaa. Jaksoi painaa pitkää päivää ja vieläpä itselle erittäin oudoissa maisemissa. Onneksi oli selkeä reitti ja aikataulusuunnitelma, jonka mukaan vietiin reissu läpi. Valitettavasti itseltäni jäi kamera kotiin ja puhelimen kamera on niin onneton, ettei sillä kannattanut ottaa Norjan jylhistä maisemista kuvia. Onneksi eräs papparainen lupaili mulle lähettää sähköpostiin muutamat otokset.

Olen sitten saanut olla perjantai-illasta asti vapailla ja ensiviikkokin pitäisi olla töistä vapaata. Ainoastaan sillä varauksella, että joku tuurauskeikka tai maksimissaan päivän kestävä tilausajo saattaa napsahtaa kohilleen, mutta se asia tarkentuu viimeistään  huomenna, kun varmistuu tilausajo. Tässä olen sitten rauhassa saanut nauttia ihan perinteisistä juhannuskeleistä; välillä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja välillä vettä sataa kuin aisaa. Mutta olenpahan saanut nauttia roskaromaaneista, saunomisesta ja hyvästä ruuasta ihan kaikessa rauhassa. Tänään sitten innostuin lukemaan netistä uutisia ja HEsarin sivuilla eksyin pitkäkästä aikaan lukemaan Fingerporia. Pikkasen niinkuin repesin torstain Fingerporista. Käykäähän lukemassa TÄÄLTÄ.

Oikein hyvää juhannusta. Ottakaa rauhallisesti kelistä huolimatta ja pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta, ettei kukaan katoa, eksy ja/tai huku!

Sain sitten suututtettua jälleen yhden ihmisen. Nimittäin Joeyn. Olin jo vähän ihmetellytkin, kun on ollut niin hiljaista tekstari rintamalla. Etenkin Joeyn suhteen. Viikon verran oli hiljaiseloa jo tullut, mutta pompsahtihan se viesti viimein ja vihdoin. Joey oli huolissaan minun työsuhteesta ja -sopimuksesta. Töksäytin takasin, että johtoportaan kanssa asiat on sovittu ja he ilmottaa mulle työvuorot aikanaan ja se riittää mulle. Seuraavassa tekstarissa Joey oli vähän näreissään vastauksestani ja siitä, että Kauko-Ohjain oli kuullut minun saaneen kutsun kahville ja kutsun etsittäjän. Vastasin, että mitä sitten, vaikka KO tietääkin, eikä meillä KO:n kanssa ole mitää salaisuuksia, asioista keskustellaan kaikista asioista täysin avoimesti. Joey olisi halunnut asian pysyvän salaisuutena. Ilmoitin "vain", että mullakin on lupa jutella muitten duunikavereitten kanssa, ihan tavallisista asioista. Ja jos tulee "puolivahingossa" tai tarkoituksella lipsautettua, että miten muitten duunikavereitten kanssa yhteistyö yms. työhön liittyvät asiat sujuu, niin minun kanssa ei silloin kannata yrittää mitään sellaista joka ei kestä päivänvaloa! Se oli kuulemma Joeyn mielestä tyly temppu, että paljastin "näin suuren salaisuuden"!  Vastasin takaisin, että se se vasta olisi ollut ikävä temppu, että erään kaupan kassalla saadessani Joeyltä tekstarin, niin samalla olisin täräyttänyt hänen vaimolleen asiasta. Sen jälkeen ei tullut enää tekstareita. Illalla sitten kuulin, että Joey oli kiukutellut loppupäivän muille duunikavereille kuinka vaikeita naiset ovat. KO oli myhäillyt itsekseen, että oli arvattavissa kuka on saanut miehen tuohduksiin. Suurvisiiri oli ollut vähän ihmeissään, mutta KO ei ollut kertonut todellista syytä. Oli kuulemma KO jossain vaiheessa Joeylle tokaissut takaisin, että turha kiukutella sellasen asian tai ihmisen vuoksi, johon hänellä itellään ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa. Joey oli ollut tosi tuohnut minuun ja minulle. Ehkä aiheesta, ehkä ei. Mutta itsehän on ottanut riskin siinä, että on yrittänyt herättää minun kiinnostusta häneen. Minun puolesta olkoon kiukkunut, suuttunut ja tuohduksissa, minuun ei sillä ole juurikaan vaikutusta. Tai ainakin toivon niin. Mie teen työni ja tulen toimeen duunikavereitten kanssa. Myös Joeyn kanssa, vaikka hän kiukuttelisikin mulle. Mielenkiinnolla odotan sitä, että seuraavan kerran tapaan Suurvisiirin. Katsotaan päästäänkö keskustelemaan vellovasta aiheesta.